Pala amerikkalaista maaseutua: Saparottomia possuja ja Raamattu argumenttina

Minnesotan maatalousvyöhykkeellä tapasin miehen, joka vetosi Raamattuun perustellessaan miksi eläimillä ei hänen mielestään ole oikeuksia. ”Koska Jumala loi ihmisen hallitsemaan eläimiä”, hän totesi. Näkemykseni eläimen lajityypillisen käyttäytymisen toteuttamisesta ei saanut lainkaan vastakaikua. Se oli hänelle ”eläinoikeuskysymys” – ja sellaisena ihan mahdoton ajatus.

Osana World Press Instituten toimittajakoulutusta ryhmämme oli parin päivän vierailulla Minnesotan eteläosassa, missä gmo-maissipellot vuorottelevat gmo-soijapeltojen kanssa. Pääsimme käymään pikaisesti myös sikatilalla. Perhetilaa esitteli meille tilan isäntä Sander Ludeman.

Yhdysvaltalaisittain kyse ei ole valtavasta sikalasta. 1990-luvulla rakennetuissa vanhemmissa avoseinäisissä halleissa elää noin 3200 sikaa. Muutama kuukausi sitten viereen valmistuneessa modernimmassa hallissa kasvaa 5000 sikaa. Peltoa sen sijaan kolmen veljeksen yhdessä omistamalla tilalla oli runsaat 3000 eekkeriä eli noin 1200 hehtaaria. Maissista suuren osan tila käyttää omien sikojen rehuksi, osa myydään Pioneer-yhtiön siemenviljaksi. Soijan tila myy kokonaan ja siitä osa menee vientiin.

Minnesotassakin on kylmä ja luminen talvi, joten avoseinäiset sikalat yllättivät. Hallit olivat kyljistään avoimia, mutta talveksi häkki-ikkunoiden eteen vedetään rullaverhot. Rakennuskustannukset jäävät selvästi suomalaista sikalaa halvemmiksi näin kevyissä halleissa. Oli paahtavan kuuma ja kostea päivä, 32 astetta lämmintä. Tuulettimet puhalsivat sikalaan ilmaa. Kiitos avoimien seinien, hajua oli vähemmän kuin yhdessäkään suomalaisessa sikalassa jossa olen käynyt.

Ainakin päällisin puolin eläimet näyttivät terveiltä. Niillä ei ollut silmin havaittavia sairauksia tai vammoja. Ne olivat aktiivisia, mutta ehkä hieman rauhattomia ja äänekkäitä. Sikala näytti siistiltä, eläimet olivat suhteellisen puhtaita ja hyvin ruokitun näköisiä. Kokonaan toinen kysymys on kuitenkin: voivatko siat hyvin, onko niillä elämisen arvoinen elämä ja voivatko ne toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Se ei tuntunut olevan tuottajien mielestä pohtimisen arvoinen kysymys.

Suuri heti havaittava ero Suomen tuotantoon verrattuna olivat tyngäksi leikatut saparot. Koska possujen saparon pää on melko tunnoton, ne antavat stressaantuneiden lajitoveriensa purra sitä liian helposti. Jos saparo leikataan ja herkempituntoinen osa häntää pistää esiin, häntiä ei purra niin usein. Hännänpurenta voi aiheuttaa tulehduksia ja on ongelma monilla tiloilla myös Suomessa. Mutta EU-alueella saparoiden typistäminen on kielletty (vaikka moni jäsenmaista kieltoa kiertääkin). Saparo on myös ongelmien mittari: hännänpurenta kertoo ongelmista ja jos indikaattori poistetaan, eläinten stressistä ei tarvitse niin välittää. Yhdysvalloissa saparot leikataan.

Sikalan yrittäjän mukaan tällä tilalla ei käytetä antibiootteja ennaltaehkäisevästi, eli antibiootteja ei syötetä sioille rehussa. Osa USA:n sikaloista kuitenkin tekee niin.  Kauhean paljon tämän syvemmälle emme ehtineet sikojen hyvinvointiasioissa, joten moni kysymys jäi avoimeksi.

Raamattuun vedonnut karjankasvattaja ei ollut Ludeman, vaan samalla kylällä lihanautoja kasvattava isäntä joka oli mukana illalla järjestetyillä pihakutsuilla. Hän kasvattaa simmental-rotuisia nautoja pääasiassa jalostustarkoitukseen mutta myös lihaksi.”En muista että minua olisi grillattu näin ainakaan kymmeneen vuoteen”, isäntä totesi kun pääsin kysymystulvani loppuun noin tunnin tenttaamisen jälkeen. Ainakin kuulin yhden näkemyksen amerikkalaisesta karjankasvatuksesta. Tässä kooste:

– Koska tämä tila kasvattaa karjaa ensisijaisesti jalostustarkoitukseen, se ei käytä kasvun nopeuttamiseen estrogeeni-hormonia. Isännän mukaan hormonia käyttää kuitenkin noin 90 prosenttia USA:n lihanautatiloista. Tuottaja kertoi, että hän ei pidä hormonin käyttöä ongelmallisena tai ihmisille haitallisena, ”esiintyyhän estrogeenia kehossa luontaisestikin eikä hormonijäämiä ole todettu lihassa”.

– Tuottaja kertoi hoitavansa sarvien aiheuttaman turvallisuusriskin mieluiten valitsemalla jalostukseen luontaisesti sarvettomia eli nupoja sonneja. Näin vasikoiden sarvenalkuja ei tarvitse poistaa. Jos sarvellisia vasikoita kuitenkin syntyy, hän käyttää pistettävää puudutetta sarvenalkujen kolvilla polttamisessa.

– Muun muassa Food Inc -elokuvan vahvasti esiin nostama kritiikki on, että Yhdysvaltojen pitkälti maissiin perustuva maatalous johtaa naudoille ongelmalliseen ruokavalioon: märehtijän pitäisi syödä ruohoa mutta lihakarjalle syötetään paljon valkuaispitoista maissia joka sotkee pötsin toimintaa. Tämä tuottaja oli kuitenkin sitä mieltä, että naudat saavat riittävästi kuitua ja märehdittävää, sillä ruokavalioon kuuluu maissin lisäksi tietty annos säilörehua. Pieni osa kaupoissa myytävästä naudanlihasta on kuitenkin merkitty kriteerillä ”grass fed” eli vain nurmirehulla ruokittu. Sellainen karjankasvatus on tämän tuottajan mukaan paljon hitaampaa ja kannattamattomampaa.

– Yleisesti tuottajan mielestä yhdysvaltalaisessa lihakarjan kasvatuksessa ei juuri ole eläinten hyvinvointiin liittyviä isoja ongelmia jotka olisivat julkisen keskustelun aihe. Suurimmat kysymykset littyvät hänen mukaansa broilereiden ja sikojen kasvatukseen.

Keskustelu parin tuottajan kanssa ja yksi sikalavierailu eivät vielä anna kovin kattavaa kuvaa maan eläintuotannon tilasta. Opin kuitenkin paljon. Minnesotan vierailumme alkaa olla loppusuoralla, mutta ennen lähtöä New Yorkiin urbaanimpien aiheiden pariin käymme vielä maatalousjätti General Millsin pääkonttorilla.

Ruokamatka Yhdysvaltoihin: Taistelu Hyvän, Terveellisen ja Eettisen ruoan löytämisestä

Se alkoi jo Minneapoliksen lentokentän kioskista ostetusta jogurtista. Taistelu Hyvän, Terveellisen ja Eettisen ruoan löytämisestä Yhdysvalloissa. Hävisin heti ensimmäisen erän.

Maistoin oudon limaiselta näyttävää jogurttia päästyäni asunnolleni yliopiston kampukselle. Yök! Olin unohtanut lukea tuoteselosteen. Miksi jogurttiini oli laitettu liivatetta ja kolmea erilaista maissipohjaista lisäainetta? Jogurtti lensi roskiin.

Seuraavat 9 viikkoa vietän Yhdysvalloissa sillä osallistun World Press Instituten toimittajille suunnattuun koulutusohjelmaan. Aluksi olemme kolme viikkoa Minnesotassa St. Thomasin yliopiston kampuksella ja seuraavat viisi viikkoa kierrämme ympäri maata tutustumassa USA:n mediataloihin, yrityksiin, kulttuuriin ja politiikkaan ennen paluuta takaisin Minneapolikseen. Minulle kyseessä on myös ruokamatka. Olen aina halunnut tietää lisää myös Yhdysvaltojen maataloudesta ja nyt sitä on luvassa rautaisannos. Ohjelmassa on myös retki useille isoille matiloille ja kahden maatalousalan jättiyrityksen johdon tapaaminen.

Kaikki tuoteselosteet pitää lukea. Jogurttitapaus oli hyvä muistutus siitä. Seuraavan erän ruokataistelussa kuitenkin voitin. Aloitin aamuni surffaamalla: mistä löytyisi lähin laadustaan ja eettisistä kriteereistään tunnettu Whole Foods -kauppa? (Tosin ketju on tunnettu myös hinnoistaan, sen lempinimi paikallisten keskuudessa on Whole Wallet.) Olin onnekas, lähin Whole Foods oli vain pienen kävelymatkan päässä. Jes, sinne heti!

Heti ensimmäinen näkymä Whole Foodsiin sisään astuttuani oli runsas ja kauniisti sommiteltu hedelmien ja vihannesten osasto. Lähes kaikkea sai luomuna ja kaupassa oli kylttejä jotka kertoivat keneltä lähituottajalta esimerkiksi porkkanat tulevat. Osaston reunalla oli erikseen kylmätiski, jossa hedelmät oli pilkottu purkkeihin kätevään napostelukokoon ja marjat lajiteltu pikariin. Terveellisyyden tuotteistaminen helposti mukaan otettavaksi, helposti valmistettavaksi ja nautittavaksi oli selvästi viety todella pitkälle. Jos ihmiset halutaan syömään terveellisesti, näin se pitää tehdä!

(WordPressin galleria-lisäosassa on joku bugi joka hajottaa ääkköset koko blogista joten laitan kuvat nyt tähän näin, vaihdan galleriaksi kun tulee päivitys ongelmaan…)
Ah, mikä kauppa

Hedelmäosasto1

Hedelmäosasto2

Helposti terveellistä

Helposti terveellistä2

Liha-asioissa Whole Foodskaan ei ole täydellinen, mutta ainakin eläinten hyvinvointiasiat ovat näkyvästi esillä ja tarjonta on läpinäkyvää. Tuotteet on luokiteltu viiteen ryhmään hyvinvointiehtojen täyttymisen mukaan. Luokitus on Global Animal Partnership -järjestön auditoima ja kaikella Whole Foodsin lihalla tulee olla tämä sertifiointi. Eniten näytti olevan tarjolla ykköseen luokiteltua, eli alinta hyvinvointiluokkaa jonka kauppaketju hyväksyy. Minun kriteerejäni tämä luokitus ei täyttäisi enkä ostaisi vain sille tasolle yltävää lihaa. Nelostakin oli hyvin tarjolla, parasta luokkaa eli viitosta ei lainkaan. ”Niitä tiloja ei ole kuin muutama koko Yhdysvalloissa”, lihatiskin myyjä kertoi.

Hyvinvointikriteerit

Hyvinvointikriteerit5

Hyvinvointikriteerit3

Luomumaitoa

Whole Foodsin hyvinvointiluokitukset

Sain mukaani esitteen Whole Foodsin kriteereistä eläinten hyvinvoinnille, mutta tietoa löytyy myös netistä. Peruskriteereihin kauppaketjun perustamisesta lähtien on kuulunut ennaltaehkäisevästi annettujen antibioottien kielto sekä kasvun edistämiseen tarkoitettujen hormonien kielto. Whole Foods vaatii myymältään lihalta kolmannen osapuolen tekemiä vuosittaisia eläinten hyvinvointitarkastuksia myös teurastamoihin. Hyvinvointikriteerit niille on laadittu yhdessä alan guruna tunnetun professori Temple Grandinin kanssa (olette ehkä nähneet HBO:n mahtavan elokuvan hänen elämästään?).

Ja jos suomalaisissa marketeissa olisi samanlainen valikoima tofua, seitania ja muita kasviperäisiä proteiinituotteita, vegaanius olisi huomattavasti helpompi ja houkuttelevampi vaihtoehto.

Vegevaihtoehto2

Asumme World Press Institute -ohjelman ajan vieraileville tutkijoille tarkoitetuissa asunnoissa kampuksella eli meillä on omat keittiöt joissa kokata. Kolmen viikon ajan kun olemme Minnesotassa, Whole Foods on varmasti vakiokauppani. Sen sijaan monet kurssitoverini tuntuvat suosivan edullista Target-ketjua, joka näyttäisi olevan amerikkalaisten Prisma. Minnesotassa on tietysti myös Wall Mart, mutta täällä Target tuntuu olevan suositumpi. Targetissa valikoimaa hallitsevat valmisruokien ja pakasteiden kylmäkaapit. Hedelmä- ja vihannesvalikoima on melko niukka. Jos Whole Foodsissa innostuu, Target palauttaa maan pinnalle.

Mutta jopa Targetista löytyy hyllyt jotka on merkitty vihreillä Choose well -merkeillä. Jos siis haluaa marketista jotain terveellistä ja mahdollisesti jopa luomua, etsintä kannattaa aloittaa sieltä. Verrattuna vaikkapa suomalaisiin Prismoihin, ison Super Targetin luomuvalikoima ei lopulta vaikuta kovin huonolta. Joten vaikka keskivertoamerikkalainen – tai keskivertosuomalainen – ehkä ostaakin jotain muuta, periaatteessa vaihtoehto on tarjolla. Se on jo jotain.

Suomessa syön luomulihaa ja esimerkiksi kahvilassa voin tilata myös cappuccinon vaikka se ei olisi tehty luomumaitoon. Tällä opintomatkalla olen ilmoittanut järjestäjille olevani kasvissyöjä. Ravintoloissa ei kuitenkaan olisi sellaista lihaa minkä hyväksyisin. Täällä myös cappuccinot jäävät juomatta. Jos luomumaitopurkissa lukee että sitä ei ole tuotettu antibiootteja ja hormoneja käyttäen, ilmeisesti kaikki tavallinen maito…

Odotan mielenkiinnolla, mitä opimme torstaina vierailullamme maatalousjätti Cargillin pääkonttorilla.