Food Inc – Elokuva amerikkalaisesta maataloudesta ja geenimuuntelusta

Englanninkielinen lempinimi Frankenfood kuvaa hyvin geenimuuntelua kohtaan tunnettuja epäluuloja. Niissä mielikuvissa gm (genetically modified) on scifiä, hullujen tiedemiesten puuttumista luonnon kulkuun epäterveellä tavalla. Tällä yhdeksän viikon kierroksellani Yhdysvalloissa gm on pulpahtanut jatkuvasti pintaan vierailuillamme maatalousalan yrityksissä ja maatiloilla.

Nyt aihe on ajankohtainen myös siellä Suomessa, kun Docventures esittää kuuluisan yhdysvaltalaisen dokumenttielokuvan Food Inc. Elokuvan jälkeen olen mukana ohjelmassa kommentoimassa aihetta Skypen välityksellä (tosin siitä kun itse näin leffan viimeksi on puolitoista vuotta ja täällä reissussa ei ole nyt mahdollisuutta katsoa sitä uudelleen).

Ajattelin koota hieman ajatuksiani gm:stä myös tähän blogiin – vaikka aihe meneekin hieman varsinaisen teemani eli eläinten hyvinvoinnin ohi. Maataloutta seuraavana toimittajana aihe on kuitenkin tullut tutuksi. Kirjoitin viimeksi siitä Talouselämään keväällä, kun suomalaiset rehuvalmistajat ilmoittivat alkavansa ostaa myös gm-soijaa. Geenimuuntelematonta soijaa alkaa olla erittäin vaikea hankkia, sillä maailmalla tuotetusta soijasta jo noin 80 prosenttia on muuntogeenistä. Niinpä myös suomalaisten syömät siat ja broilerit syövät yhä useammin gm-rehua.

Maatalousministeri Jari Koskinen esitti haastattelussani vaihtoehdoksi teurasjätteestä valmistettavaa lihaluujauhoa. Se tarkoittaa, että esimerkiksi possuille syötettäisi broilerista tehtyä rehua. EU on jo sallinut lihaluujauhon käyttämisen kalankasvatuksessa. Possua syövä lohi kuulostaa kuitenkin ainakin minun mielestäni tunnetasolla arveluttavammalta kuin gm-soijaa syövä lohi.

En vastusta tai kannata gm-viljelyä. Tunnustan sillä olevan muun muassa tiettyjä taloudellisia etuja, jotka samalla tehostavat ruoantuotantoa. Mutta on myös monia huolenaiheita, joihin en koe saaneeni tarpeeksi luotettavia vastauksia. Suhtaudun siihen siis kriittisesti ja hieman epäluuloisesti.

Piipahdetaan välillä yhdysvaltalaisella maatilalla, myös edellisessä postauksessani mainitulla Sander Ludemanin maatilalla. Hän viljelee gm-maissia ja soijaa – ja itseasiassa hän on yksi Monsanton kilpailijan  Dupontin omistaman Pioneer-siemenyhtiön siemenviljatuottajista. Hän siis kasvattaa gm-soijaa, joka myydään muille siemenviljaksi.

”Näitä lajikkeita kehittävät yhtiöt voivat tehdä pistotarkastuksia pelloilla koska heidän tuotteitaan suojaavat patenttilait. Jos he toteavat että pelloillasi kasvaa gm-maissia, he voivat vaatia kuitit todisteeksi että olet ostanut siemenet”, Ludeman sanoo.

”Pidänkö kehityksestä? En, mutta näin maailma on muuttunut”, Ludeman kommentoi.

Food Inc kritisoi laajasti amerikkalaista maataloutta, erityisesti maan tukipolitiikalla rakennettua maissiteollisuutta ja maissisiirapin ja -tärkkelyksen käyttöä elintarvikkeissa. Osansa saa erityisesti geenimuunneltuja lajikkeita kehittävä maatalousjätti Monsanto, joka näyttäytyy elokuvan superpahiksena. Food Inc nostaa esiin myös ongelmia lihateollisuudessa (elokuvassa nähdään vapaita possuja vaihtoehtotilalla, katkerasti tilittävä broilerituottaja ja lihanautoja jotka märehtijöinä tarvitsevat kuitua ja nurmirehua, mutta joille etenkin kasvatuksen loppuvaiheessa syötetään paljon maissia), mutta ensisijaisesti elokuva muistetaan kritiikistään geenimuuntelua kohtaan.

Monsanto on yksi maailman suurimmista geenimuunneltujen lajikkeiden kehittäjistä. Se omistaa patentit, joten sen kehittämiä lajikkeita ei voi käyttää maksamatta yhtiölle siemenviljasta. Viljelijä ei siis voi säästää osaa sadostaan seuraavan vuoden kylvöjä varten, vaan hänen on joka vuosi ostettava uudet siemenet. Monsanto on esimerkiksi kehittänyt viljalajikkeita niin, että ne sietävät yhtiön myymää glyfosaatti-torjunta-ainetta joka tunnetaan kauppanimellä Roundup. Näin rikkakasvit kuolevat myrkytyksissä, mutta vilja ei.

Dokumenttielokuvan valta näkyy muun muassa siinä, että vaikka Monsanto ei elokuvan tekijöiden mukaan halunnut antaa haastattelua, elokuvan julkaisun jälkeen yhtiö joutui vastaamaan kysymyksiin. Monsanto jopa perusti erillisen sivuston vastatakseen kuluttajien huoliin. Miksi haastatte siemeniä seuraavalle vuodelle varastoivat viljelijät oikeuteen? Mitä tapahtui elokuvassa nähdyn tuottajan tapauksessa? Ovatko muuntogeenisistä kasveista tehdyt tuotteet turvallisia? Pitävätkö väitteet Monsanton monopolista paikkansa? Käy itse lukemassa yhtiön vastaukset. Bioteknologia-alan yritykset, kuten Monsanto ja DuPont, myös ylläpitävät GMO Answers -sivustoa joiden tarkoitus on vakuuttaa gm-viljelyn eduista.

Suomen elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kanta on, että ”hyväksytyt muuntogeeniset ainekset eivät vaikuta haitallisesti ihmisen, eläimen tai ympäristön terveyteen”. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa tutustua Eviran aiheesta kokoamaan tietopakettiin viraston sivuilla. Eviran tietojen mukaan Suomen markkinoilla ei tällä hetkellä ole muuntogeenisiä ainesosia sisältäviä elintarvikkeita. Gm-rehun syöminen ei tee siasta tai sen lihasta muuntogeenistä. Kaikki rehun sisältämät geenit pilkkoutuvat eläimen aineenvaihdunnassa, myös siirretyt geenit, Evira vastaa.

EU on suhtautunut geenimuunteluun erittäin epäluuloisesti ja pääosin torpannut niiden kasvattamisen EU-alueella. Muuntogeenisia elintarvikkeita tai rehuja ei saa myydä, ellei niille ole myönnetty lupaa EU:ssa. Ennen hyväksymistä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) antaa lausunnon tuotteen turvallisuudesta. EU:n markkinoilla myytäväksi on kyllä hyväksytty useita muuntogeenisia elintarvikkeita ja rehuja, mutta viljeltäväksi EU:ssa on hyväksytty vain pari lajiketta.

Yksi kiinnostavimmista ja selkeimmistä EU:n epäluuloja esittelevistä raporteista on tämä parlamentin vihreän ryhmän tilaama arvio (pdf) bioteknologian vaikutuksista. Se nostaa esiin muun muassa seuraukset maanviljelijöille ja koko maataloudelle. Ovatko rikkakasvit ja hyönteiset jo sopeutumassa myrkkyihin niin, että torjunta-aineita tarvitaan entistä enemmän ja onko ”teknologisen asevarustelun” riskinä superrikkakasvien syntyminen? Monsanton, Dupontin ja Syngentan kaltaiset yhtiöt hallitsevat kansainvälisiä siemenmarkkinoita – ei vain gm-lajikkeissa vaan myös perinteisesti jalostetuissa lajeissa. Raportin mukaan se johtaa hintojen nousuun ja vaihtoehtojen vähenemiseen. Raportti suhtautuu kriittisesti myös gm-lajikkeiden ja erityisesti niiden kanssa käytettävien torjunta-aineiden vaikutukseen ympäristöön, peltomaahan ja ihmisten terveyteen.

Aihe herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Usein tuntuu siltä, että luotettavaa tietoa on vaikea saada. Suuri osa tutkijoista ja kansainvälisistä tiedemiehistä tuntuu kuitenkin kannattavan gm-tuotantoa. Luin juuri lentokoneessa Scientific American -lehteä, jossa oli laaja gm-viljelyä puolustava artikkeli. New York Timesissa puolestaan oli äskettäin kriittinen artikkeli, joka käsitteli tuotantotavan vaikutusta peltomaahan.

Pian tiedän aiheesta taas hieman enemmän, sillä Monsanto on luvannut antaa minulle haastattelun. Jos haluatte kysyä jotain Monsaltolta, välittäkää terveisenne blogin kommenteissa. Kuulen myös mielelläni eri argumentteja gm:n puolesta ja vastaan. Linkit kiinnostaviin tutkimuksiin ja artikkeleihin ovat myös tervetulleita. Kansainvälisen kaupan kautta gm koskettaa yhä useammin myös suomalaista kuluttajaa. Siksi siitä on syytä keskustella.