Kermaperseelle pernaruttokirje kotiin! – Ruokakeskustelun raivokkaat purkaukset

Jaahas, ajattelin tänään, kun näin jälleen piikin blogini kävijätilastoissa. Kesällä kirjoittamani teksti Saarioisten valmislasagnesta oli taas lähtenyt kiertämään Facebookissa. Ja arvaan, että kyse ei ole vain kanssani samanmielisten joukosta. Olen oppinut, miten raivokkaita purkauksia ruoka voi herättää.

Silti hieman hätkähdin, kun myöhemmin illalla kollega lähetti tiedokseni erään Facebookissa vastaan tulleen viestiketjun. Oli tämä sentään ensimmäinen kerta kun kuulin, että jonkun mielestä kotiini kannattaisi lähettää pernaruttokirje. Ihan vain siksi, että olen hänen mielestään nirsoileva kermaperse. Että jollakin on varaa syödä toisia paremmin, näyttää herättävän melkoista raivoa, kateutta ja tunteen epäoikeudenmukaisuudesta. Se on sääli!

Yksittäisiä nettiraivoajia kiinnostavampaa on kuitenkin ilmiö, joka kertoo syömisen eriarvoisuudesta. Olet sitä mitä syöt – myös yhteiskuntaluokaltasi. Ruoka jakaa voimakkaasti ihmisiä myös Suomessa. On paljon sellaisia, jotka kokevat että heillä ei ole varaa valita. ”Ruoka on ruokaa, älä nirsoile!” Tammikuussa HS kertoi viidenneksen suomalaisista säästäneen ruokakaupassa. Taantuman ilmapiirissä puhe laadukkaista raaka-aineista ja eettisistä ruokavalinnoista voi monesta tuntua jopa rienaukselta – jos omassa arjessa joutuu laskemaan joka sentin. Pyydän anteeksi, jos joku loukkaantui tekstistäni. Tarkoitukseni ei ollut ylenkatsoa ihmisiä, joilla ei ole varaa kuin edullisiin ruokavalintoihin.

Päinvastoin. Olen sitä mieltä, että myöskään elintarvikeyhtiöiden ei pitäisi ylenkatsoa kuluttajia syöttämällä kansalle mitä tahansa. Myös edullisten ruokien raaka-aineiden pitäisi kestää tarkempi tutkiminen. Sen piti olla viestini tuossa blogitekstissä, mutta ilmeisesti muotoilin asiani huonosti. Hieman samaa asiaa sivusin myöhemmin kirjoittaessani broilerinugeteista – mutta silloin argumentoin ehkä hieman paremmin.

Kyllä. Hyvin toimeen tulevana taloustoimittajana minulla on varaa tehdä sellaisia kulutusvalintoja, joihin kaikilla ei ole mahdollisuutta. Toisaalta arvostan erittäin paljon itse tehtyä kotiruokaa, kotimaisia raaka-aineita ja perinteisiä reseptejä. Toinen mummoni on kotitalousopettaja, toinen maatilan emäntä. Meillä on metsästetty ja kalastettu, mummot ovat opettaneet tekemään kalakukkoa ja hirvisoppaa, leipomaan itse ruisleipää ja käyttämään tähteetkin hyväksi.

Meillä ei ole koskaan kotona syöty valmisruokia, mutta lähinnä siksi että se ei kuulunut perheen ruokakulttuuriin, vaan kaikki piti – ja haluttiin – tehdä itse. Etenkin toinen mummoni taitaa edelleen pitää valmisruokia tuhlauksena ja laiskuutena. Siellä maalla perunat nostetaan omasta maasta ja mehut tehdään omista marjapensaista kerätyistä herukoista. Sellaiseen ruokakulttuuriin olen kasvanut. Ja siinä kulttuurissa on ihan normaalia myös tilata naapurilta karitsa syksyksi pakastimeen – vaikka karitsankyljykset saattavat jostakusta kuulostaa elitistiseltä kermaperseilyltä. Itse alusta asti tekemällä ja oikeita raaka-aineita käyttämällä saa tehtyä edullista mutta laadukasta ruokaa – eineksiä halvempaakin!

Kaupungissa perheiden arki voi olla kiireistä. Perheelle pitäisi töiden jälkeen tarjota ruokaa nopeasti ja edullisesti. Siinä marketin tiskillä ei kauaa ehtisi pohtimaan. Eikä ruoka saisi maksaakaan liikaa. Ymmärrän kyllä arjen paineita jotka kuluttaja kohtaa. Siksi vastuu onkin mielestäni elintarvikeyhtiöillä ja kaupalla. Eettisten kulutusvalintojen tekemisen pitäisi olla helppoa ja taloudellisesti mahdollisimman suuren joukon ulottuvilla. Eläinten hyvinvoinnista välittämisen ei pitäisi olla ylellisyystuote.

Päivitys 5.2.2014: Alkuperäisen pernaruttoviestin Facebookissa kirjoittanut nuorukainen lähetti asiallisen anteeksipyyntöviestin. Anteeksipyyntö hyväksytty.
Tietokirjailijana ja toimittajana työni on julkista ja tekstejäni saa kritisoida. Henkilöön menevä nimittely ja solvaaminen on kuitenkin asiatonta. 
Keskusteluketju josta otin ruutukaappauksen, on kuitenkin vain yksittäinen esimerkki laajemmasta ilmiöstä, jonka blogini kävijätilastot näyttävät. Ja se herättää pohtimaan tuohtumuksen syitä syvemmin.