Oikealla tiellä: Eläinsuojelulain perustaksi tulossa eläinten itseisarvo

Maa- ja metsätalousministeriö piti tällä viikolla tiedotustilaisuuden eläinsuojelulain uudistamisen etenemisestä. Koska olen äitiyslomalla, en päässyt infoon vasta kuukauden ikäisen vauvani kanssa. Siksi myös tämä blogiteksti tulee hieman jälkijunassa. Mutta lukemani perusteella lakiuudistus on menossa hyvään suuntaan. Vielä on kuitenkin liian aikaista riemuita: vaikka lakiesitys olisi hyvä, siitä käytäneen tiukka vääntö viimeistään ennen eduskunnan hyväksyntää – jos lakiesitys ehtii äänestykseen tällä hallituskaudella.

Työryhmä on linjannut ehdotusluonnokseensa tärkeän periaatteen, jonka mukaan eläimellä on itseisarvo ja että eläintä pitää kohdella sen itseisarvoa kunnioittaen. Toinen tärkeä linjaus on eläimen hyvinvoinnin edistäminen – ei vain eläinten suojeleminen kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä. Myös mahdollisuus eläinten olennaisten käyttäytymistarpeiden toteuttamiseen on turvattava. Lakiuudistusta tekevän työryhmän sihteerin, eläinlääkintöylitarkastaja Tiina Pullolan esitys maanantain tilaisuudesta löytyy täältä.

”Tulossa on edistyksellinen ja moderni eläinsuojelulaki”, sanoi maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö ja lakia valmistelevan ohjausryhmän johtaja Jaana Husu-Kallio Länsiväylä-lehden jutun mukaan.

Kuulostaa hienolta! Ainakin lakiesitykseen olisi tämän mukaan tulossa juuri niitä edistysaskeleita, joita toivoin kirjassani. Kirjoitin eläinsuojelulain uudistustarpeista myös tässä blogissa syksyllä 2012. Suomen vuodelta 1996 peräisin olevalle eläinsuojelulaille tehdään nyt täysremonttia. Se on tarpeen, koska nykylaki on vanhentunut eikä takaa eläinten hyvinvointia suomalaisilla maatiloilla.

”Itseisarvo on eettinen, ei juridinen määritelmä. Se tarkoittaa eläimen arvoa, joka on riippumaton sen rahallisesta arvosta ihmiselle. Ajatus itseisarvosta juontuu EU:n perustamissopimuksesta ja lakiin halutaan kirjata vaatimus kaikkien eläinten hyvästä kohtelusta ja kunnioittamisesta, joka on ihmisen moraalinen velvollisuus”, Pullola sanoo Maa- ja metsätalousministeriön Verso-uutisblogissa.

Vanhassa ajattelutavassa eläinten hyvinvoinnin mittarina on ollut lähinnä eläinten terveys ja tuottavuus. Tuotantoeläimiä kasvatetaan niiden tuottaman lihan, maidon, munien tai nahkan vuoksi. Niinpä niillä on välinearvo tuottajan omaisuutena ja elintarviketeollisuuden raaka-aineena. Jos eläimellä on vain välinearvo, sen hyvinvoinnista huolehtimisella on merkitystä vain jos hyvinvointi parantaa tuotantoa tai laatua. Eli lehmän mahdollisuus päästä laitumelle on oleellinen vain jos se lisää lehmän maidontuotantoa tai jos lehmä sen ansiosta pysyy kauemmin terveenä ja tuotantokykyisenä. Eläinten välinearvo korostuu tuottajien usein toistamassa sanonnassa: ”Vain terve ja hyvinvoiva eläin on tuottava”. Mutta jos rinnalla ei ole muita arvoja, välinearvo ei riitä perustelemaan sellaisia eläinten hyvinvoinnin parannustarpeita, jotka aiheuttavat tuottajalle vain lisäkustannuksia. Jos emakko on terve ja tuottava häkissäkin, miksi sen pitäisi saada olla vapaana? Mutta jos eläimen kokemuksella omasta elämästään hyvänä tai huonona on itseisarvo, sillä voidaan ajatella olevan oikeus myös lajityypillisen käyttäytymisen toteuttamiseen.

Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan puheenjohtaja Olli Peltoniemi nostaa MTV:n haastattelussa esiin tärkeän asian: kyse ei ole mielipideasiasta, vaan eläinten hyvinvointia voidaan uusien tutkimustapojen ansiosta mitata aiempaa tarkemmin. Edellisen lain kirjoittamisen jälkeen tutkimustietoa on karttunut rutkasti lisää. Nyt eläinten käyttäytymismalleista tiedetään enemmän ja tätä tietoa voidaan tuoda myös lainsäädäntöön.

Entä mitä tarkoittaa lajityypillinen käyttäytyminen ja millaisiin asioihin eläimillä pitäisi olla mahdollisuus? Kyse on esimerkiksi liikkumisen tarpeesta ja sosiaalisten laumaeläinten kohdalla lajitoverien seurasta. Esimerkiksi sian tarpeita voivat olla tonkiminen ja tutkiminen sekä emakoiden pesäntekovietin toteuttaminen. Sen määrittely, mitkä ovat kunkin eläinlajin olennaisimpia käyttäytymistarpeita, on parhaillaan eläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntien selvitettävänä. Lausunnot valmistuvat kesään mennessä. Työryhmän ehdotuksen uudeksi eläinsuojelulaiksi pitäisi valmistua vuoden loppuun mennessä.

Ilmeisesti työryhmä on myös päätynyt parsinavetoiden kieltämisen kannalle. Aiheesta on kuitenkin vielä työn alla selvitys, jota tekevät Eläinten hyvinvointikeskus ja MTT. Parsinavetoiden kieltäminen olisi tärkeää, koska parteen kiinni kytkeminen rajoittaa lehmien liikkumista, lajityypillisen käyttäytymisen toteuttamista sekä heikentää lihaskuntoa pitkän talvikauden aikana. Ruotsissa uusien parsinavetoiden rakentaminen kiellettiin 2007. Norjassa parsinavetat on kielletty. Vanhoille navetoille on annettu
siirtymäaikaa 30 vuotta.

Suomessa on noin 280 000 lypsylehmää joista noin 100 000 hoidetaan tällä hetkellä parsinavetoissa. Se tarkoittaa suurta joukkoa pieniä maatiloja, joista moni todennäköisesti lopettaisi toimintansa kiellon myötä. Todennäköisesti kielto koskisi ensin vain uusien parsinavetoiden rakentamista ja mukana olisi pitkä siirtymäaika. Monet maitotilallisista ennättävät sinä aikana jäädä eläkkeelle ja näin maatalouden rakennemuutos ennättää hoitaa ongelman ennen kiellon täyttä puremista. Siitä huolimatta tämä kohta lakiesityksestä herättänee vastustusta ainakin niissä puolueissa joille maaseutuäänestäjät ovat tärkeitä. Onhan kyse maatalousyrittäjien rahoista, jos tilat pakotetaan investoimaan uusiin rakennuksiin tai lopettamaan.

Myös emakoiden porsitushäkit pitäisi kieltää. Niihin liittyy kuitenkin vielä suurempi taloudellinen ristiriita eläinten hyvinvoinnin ja tuottajien taloudellisen edun välillä. Käytännössä kaikki emakkotilat Suomessa pitävät eläimet porsitushäkeissä, joten kielto tarkoittaisi isoja remontteja kaikkiin sikaloihin ja nykyistä kalliimpaa tuotantotapaa. Sellaisen lain läpimeno ei siis ole lainkaan itsestään selvää. Kovaa vääntöä ennakoi myös Animalian puheenjohtaja Salla Tuomivaara maailma.net-sivuston haastattelussa. Emakkohäkki on kuitenkin yksi Suomen vakavimmista eläinten hyvinvointiongelmista. Se estää emakkoa liikkumasta ja hoitamasta porsaitaan. Se estää myös sille tärkeän lajityypillisen käyttäytymistarpeen, pesän rakentamisen. Tarkoitus on suojata porsaita emakon liikkumiselta ja liiskautumiselta emakon ja kovan lattian väliin, mutta tuotantotapana porsitushäkkien käyttäminen on eettisesti kestämätön.

Eläinsuojelulain uudistus näyttää olevan hyvällä tiellä. Toivottavasti lakiehdotus valmistuu aikataulussa. Ja todella toivon, että hyvät aikeet eivät vesity eduskunnan käsittelyssä. Kunpa löytyisi tarpeeksi poliittista tahtoa ja rohkeutta tehdä tämä tarpeellinen uudistus!