Vauvansosetehtailu yllätti: myös vanhemmat makukoulussa!

Vauvamme aloitti kiinteiden syömisen ja päätin tietysti tehdä kaikki soseet itse. Pidän kokkaamisesta ja olen tarkka raaka-aineista. Suosin kotimaista ja luomua. Joten miksi syöttäisin vauvallenikaan valmisruokia? Kun kaiken lisäksi juurekset ovat halpoja, soseet nopeita ja helppoja tehdä, niin näin myös säästää rahaa. Ja tiedän täsmälleen, mitä lapseni syö.

Myskikurpitsaa ja mustajuurta

Yllättävintä vauvan makukoulussa on se, että myös me vanhemmat olemme löytäneet uusia makuja. Talvikurpitsa, maa-artisokka, mustajuuri ja palsternakka eivät ole kuuluneet keittiömme vakiovieraisiin. Miksi ihmeessä eivät?! Vauvalle tekemäni soseet ovat olleet niin hyviä, että niistä on pitänyt tehdä aikuisille omat versiot. Niinpä meillä on viime viikkoina syöty paljon sosekeittoja.

Kukkakaali, peruna ja palsternakka muodostivat mukavan pehmeän kesäkeiton. Henri Alénin resepti kurpitsakeittoon vaikuttaa niin ihanalta, että sitä on pakko testata! Tänään aion testata tätä Valion mustajuurikeiton ohjetta. Samalla kun teen tuoreista mangoista vauvalle sosetta, itselle syntyy vain ananasta lisäämällä maukas smoothie! Miksi ostaa teollista mangososetta purkissa, kun kaupan hedelmätiskistä löytyy nyt isot kasat ihanan tuoreita mangoja!

Vauva sai omat mustikkasoseet. Soseutin ja siivilöin mustikat. Sopivia annospaloja puuron päälle tuli pakastamalla jääpalamuotteihin.

Vauva sai omat mustikkasoseet. Soseutin ja siivilöin mustikat. Sopivia annospaloja puuron päälle tuli pakastamalla jääpalamuotteihin.

Purkkisoseissa kasvisten osuus näyttää olevan jopa vain 50 prosenttia soseesta. Loppu on vettä, maissitärkkelystä ja kasviöljyjä. Kun teen soseet itse, lapsen ruoka on 100 prosenttisesti vain kasviksia. Bataattisose sellaisenaan on aika paksua, mutta talvikurpitsa tuo siihen mukavasti notkeutta. Kesäkurpitsa sopii toisten soseiden notkistajaksi hyvin. Yhtenä innoittajana vauvansoseiden kokkailuun on toiminut tämä Maxin Deli -blogi. Pidän sen ennakkoluulottomasta asenteesta. Näin vauvasta kasvaa ennakkoluuloton maistelija, joka isompanakin syö reippaasti kaikkea – toivottavasti!

Vaikka sitä kuvittelee kokkaavansa ruokaa varsin monipuolisesti, vauvan makukoulu opetti, että aikuisillekin tekisi hyvää makupaletin laajentaminen. Miksi suomalainen ruokakulttuuri on niin jumiutunut perunaan, vaikka kukkakaalista ja maa-artisokasta syntyisi paljon maukkaampi pyré kalan seuraksi?

Hämäävä ”perhetilan broileri” on hyvä syy vaatia reiluja merkintöjä

Viime kesänä mummo kutsui meidät lounaalle luokseen emmekä sopineet etukäteen tarkasti mitä syötäisiin. Hän uskoi olevansa huomaavainen, kun valitsi kaupan tiskistä Atrian Perhetilan broileri -paketin. ”Minä ajattelin, että sinä söisit tätä kun se tulee perhetilalta”, mummo perusteli. Voi mummo kulta, ei se ihan niin mene! Samanlaista tehotuotantoa se on niissä halleissa, vaikka Atria brändäisi tuotteensa millä nimellä tahansa. Vaikka paketissa olisi broilerihallit omistavan perheen naamakuva, se ei muuta tuotantotapaa. En ole syönyt tavallista broileria vuosiin koska en pidä lintujen tuotantotapaa eettisenä.

”Lihan ja maidon merkinnöissä käytetään usein kuluttajaa hämmentävää kieltä. Se luo mielikuvia, että eläimiä on pidetty avarissa, luonnonmukaisissa oloissa, vaikka eläimet olisi kasvatettu tavanomaisilla tehotuotantotiloilla”, sanoo eläinten hyvinvointikampanjoija Sam White Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton tiedotteessa. Järjestö kampanjoi broilerinlihan merkintäjärjestelmän puolesta.

EU-komissio käsittelee broilerinlihan merkintöjä tänä kesänä. Kansainvälisen kampanjan tavoitteena on, että broilerille tulisi samanlaiset pakolliset tuotantotapamerkinnät kuin kananmunille. Kananmunissa merkinnät ovat lisänneet vaihtoehtoisten tuotantotapojen suosiota häkkikananmunien kustannuksella.

”Tehotuotetun broilerin keskimääräinen elinaika on 39 päivää. 90 prosenttia EU:ssa tuotettavista broilereista kasvatetaan tehotuotantotiloilla, joissa niillä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan.

Nykyiset tuotantomenetelmät sekä jalostuksen tuottama nopea kasvu aiheuttavat broilereille vakavia terveysongelmia, kuten sydänsairauksia ja jalkavikoja. Valtaosa kuluttajista ei ole tiedostanut, miten suuria hyvinvointiongelmia broilerinkasvatukseen liittyy. Vaihtoehtoisilla tuotantotavoilla hyvinvointiongelmia voidaan korjata.” SEY

Olen tästä SEY:n kanssa täsmälleen samaa mieltä. Olen käsitellyt broilerituotannon ongelmia kirjassani, mutta myös tässä blogitekstissä. Ongelma on siinä, että toistaiseksi kaupoista ei saa muuta kuin tätä tehotuotettua hallibroileria. Merkintä kuitenkin toisi tuotantotavan avoimesti näkyville, jolloin lihayhtiöiden olisi vaikeampaa hämärtää sitä perhetilan tai Saarioisen Jyväbroilerin kaltaisilla termeillä.

Merkintöjä tärkeämpää kuitenkin on, että kuluttajalla olisi vaihtoehtoja. Kaupoista pitäisi voida ostaa myös luomubroileria ja ulkobroileria eli free range -tuotettua lintua. Sellaista, joka on saanut elää tehobroilereita pidemmän elämän (hitaampi kasvu on parempi terveydelle) väljemmissä oloissa ja päässyt osan ajasta ulkoilemaan. Osin tämä toive on toteutumassa pian, sillä Lallin Luomu -yhtiö on tuomassa syyskuussa kauppoihin L’Uomu Nokka -broilerituotteet. Yhtiön Facebook-sivuilla näkyy ensimmäinen kasvamassa oleva untuvikkoerä, mutta ulkoilemaan ne pääsevät vasta hieman vanhempina. Tarkoitukseni on käsitellä L’Uomu Nokka -tuotteita myöhemmin lisää ja vierailla tilalla katsomassa tuotantoa. Mutta kyse on siis Tanskan malliin tehdystä tuotannosta, jossa lintuina on pidempään eläväksi tarkoitettu Hubbard-rotuinen broileri, ei tavallisesti Suomessa käytetty Ross.

Surullista on, että Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja ei edelleenkään ole sisäistänyt laajempaa näkemystä eläinten hyvinvoinnista. ”Jos lintu on terve, se voi meidän mielestämme silloin hyvin. Ja meidän linnut ovat terveitä ilman että niihin pumpataan koko ajan antibiootteja niin kuin jossain päin Eurooppaa tehdään”, Lea Lastikka sanoo Ilta-Sanomien haastattelussa. Lastikan toistelema myytti eläinten terveydestä hyvinvoinnin mittarina on ammuttu useaan kertaan alas, viimeksi tässä artikkelissa.

Kyllä. Suomessa on muuta maailmaa terveemmät linnut eikä meillä käytetä antibiootteja. Broileriteollisuus vetää aina tämän kortin hihasta ja kuvittelee, että se suojaa kaikilta edistyksellisemmiltä eläinten hyvinvointia koskevilta vaatimuksilta. Onko liikaa vaadittu, että broilerikin voisi:

  • Olla jotain muuta kuin nopeakasvuiseksi ja lihaksikkaaksi jalostettu möhkäle, jonka terveys ja hyvinvointi kärsivät tehokkaaksi optimoidusta tuotannosta?
  • Elää väljemmin kuin 42 kiloa lintuja neliömetrillä?
  • Päästä ulkoilemaan ja toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan?
  • Ja voisiko broileriteollisuus suhtautua myös broileriin hieman empaattisemmin eläimenä, jolla on hyvä tai huono elämä ja kyky kärsiä? Nykyisessä tuotantotavassa asenne lintuun yksilönä tuntuu olevan samaa luokkaa kuin porkkanaan.
Tältä näyttivät 11 vuorokauden ikäiset broilerit tänä keväänä vierailullamme seuraavaa kirjaprojektiani varten.

Tältä näyttivät 11 vuorokauden ikäiset broilerit tänä keväänä vierailullamme seuraavaa kirjaprojektiani varten.

PS. Unohdin, että piti kommentoida myös Huttulan Kukon lanseeraamaa Naapurin Maalaiskana -brändiä. Kiitos kommentoijalle että muistutit siitä! Tässä vastaukseni:

Jyrki Sukulan brändillä myytävä Naapurin Maalaiskana tuli kauppoihin siinä vaiheessa kevättä, että elin täysin vauvakuplassa pienen nyyttini kanssa enkä oikein ehtinyt perehtyä siihen. Sen perusteella mitä olen lukenut, siinä on jotain parannuksia normituotantoon verrattuna. ”Naapurin maalaiskana” on silti aika hämäävä ja romantisoitua markkinointipuhetta.

Tämän Iltalehden jutun perusteella nämä ”maalaiskanat” tosiaan elävät pidempään eli 54-56 vuorokautta (normaalisti 39) ja kasvatustiheys on harvempi 32 kiloa lintua per neliömetri kun normaali on 42. Mutta sitä ei kerrota ovatko ”maalaiskanat kuitenkin samaa jalostusjätti Aviagenin Ross-broilerihybridiä kuin mukin kotimainen tuotanto. Heillä on oma hautomo, mikä periaatteessa mahdollistaisi jonkin toisenkin rodun käyttämisen, mutta sitä ei mainita. Sanoisin siis, että Naapurin Maalaiskana on askel oikeaan suuntaan, mutta tuntematta heidän tuotantotapaansa sen tarkemmin en voisi suositella. Enkä ole itse ostanut, sillä suhtaudun hieman skeptisesti.

Jos suhtautuu epäluuloisesti gmo-soijaan, tuo tarjoaa vaihtoehdon koska linnut syövät vain kotimaista viljaa. Mutta olen huomannut, että aika usein kokit lähtevät tuotekehittelyssään maku ja markkinointikelpoinen brändi edellä. Hyvinvointikriteerit eivät esimerkiksi ole mitenkään erityisesti esillä Naapurin maalaiskanojen omilla sivuilla. Mainosvideokin keskittyy ympäristönäkökohtiin.

Päivitys 11.8. Jyrki Sukula vastasikin blogini kommenteissa ja tarjosi kiinnostavaa lisätietoa Naapurin Maalaiskanojen tuotantotavoista. Lue alta kommentit!