Julkkaritunnelmia: Luomunakkeja ja lapsivieraita

Nakki lautasella on Elina Lappalaisen ensimmäinen lastenkirja mutta Christel Rönnsillä on kokemusta jo yli 60 kirjasta.

Olipas hauskan vappuiset kirjan julkkarit! Kiitos Tammelle mukavan tilaisuuden järjestämisestä. Erityisen hauskan tunnelman juhliin kuitenkin toivat koululaiset, eli koko kirjaprojektin ajan apunamme olleet espoolaislapset. Luomunakit, soijanakit, munkit ja sima tekivät kauppansa ja oli ilo seurata sitä miten lapset heti uppoutuivat lukemaan kirjaa! Hauskaa oli myös se, miten monet äitibloggaajat tulivat julkkareihin vauvojensa kanssa. Kiitos kaikille kun olitte mukana!

Nyt kirja on julkaistu ja kaupoissa joten jäämme jännittyneinä odottamaan vastaanottoa. Ainakin tähän mennessä sen lukeneet lapset ovat tykänneet tosi paljon. Äitini on luokanopettaja ja hän kertoi, että lapset innostuivat tänään kirjaa lukiessaan tekemään omia räppejä kananmunan rakenteesta! Oppilaat olivat myös lukeneet toisilleen hauskoja kohtia ääneen.

Kirjaa voi tilata esimerkiksi Suomalaisesta kirjakaupasta, Akateemisesta tai Infosta.

Kuulemme todella mielellämme palautetta, joten laita viestiä tämän tekstin kommenteissa, tai vaikka Twitterissä. Ja jos luet kirjaa, olisi hauskaa jos käyttäisit #NakkiLautasella -tunnusta Twitterissä ja Instagrammissa niin löydämme viestit. Hauskaa vappua kaikille!

Elina Lappalainen ja Christel Rönns Nakki lautasella -lastentietokirjan julkistuksessa.

Elina Lappalainen ja Christel Rönns Nakki lautasella -lastentietokirjan julkistuksessa.

"Meille tekijöille suurin asia on, jos lapset tämän kirjan kautta oivaltavat, että se lautasella oleva nakki on joskus ollut pala eläintä, jolla on ollut hyvä tai huono elämä. Ja että sillä on väliä."

”Meille tekijöille suurin asia on, jos lapset tämän kirjan kautta oivaltavat, että se lautasella oleva nakki on joskus ollut pala eläintä, jolla on ollut hyvä tai huono elämä. Ja että sillä on väliä.”

Luomunakit ja munkit maistuivat koululaisvieraille.

Luomunakit ja munkit maistuivat koululaisvieraille.

Röh röh, possumaisen hauskaa vappua! t. Elina Lappalainen ja Christel Rönns

Röh röh, possumaisen hauskaa vappua! t. Elina Lappalainen ja Christel Rönns

Olipas hyviä munkkeja!

Olipas hyviä munkkeja!

Christel Rönnsin matkassa: Nakki lautasella kuvitukset myynnissä

Kuvittaja Christel Rönnsin mielestä Nakki lautasella -kirjan kuvittaminen oli tavallista vaikeampaa kahdesta syystä. Rönns on kuvittanut yli 60 lastenkirjaa, hän on kokenut ja palkittu ammattilainen. Silti tässä projektissa riitti haastetta. Tulos on aivan upea, mutta lue mitä valintoja kuvittaja joutui matkalla pohtimaan!

Ensimmäinen haaste oli tyylin valinta. Tietokirjan kuvitus ei saisi olla liian tyylitelty ja sarjakuvamainen koska se etäännyttäisi todellisuudesta. Mutta jos realistisessa tyylissä mennään tarpeeksi pitkälle, olisi sama käyttää valokuvia. Miten siis piirtää eläimet juuri oikealla tavalla? Toiseksi oli kysymys siitä, mitä kaikkea lapsille voisi näyttää. ”Mietin sitä sitä erityisesti sikalan ja häkkikanalan kohdalla, etteivät kuvat saisi mennä liian rajuiksi”, Rönns kertoo.

Kuvittaja Christel Rönns Nakki lautasella -kuvituksen parissa.

Kuvittaja Christel Rönns Nakki lautasella -kuvituksen parissa.

Teknisestikin esimerkiksi emakkohäkin ja lypsyrobotin piirtämisessä riitti työtä, sillä Rönns halusi kaiken näyttävän juuri oikealta. ”Valokuvasin maatilaretkien aikana paljon ja tutkin tarkkaan myös netistä hakemiani kuvia”, Rönns sanoo. Kuvitustyöhön kului neljä kuukautta. ”Yhden aukeaman tekemiseen meni pari-kolme päivää taustatöineen.”

Aluksi Rönns piirtää luonnoksen lyijykynällä. Sitten hän piirtää sen puhtaaksi valopöytää vasten toiselle paperille ja skannaa tämän version tietokoneelle. Koneella hän käsittelee kuvasta mustarajaisen ääriviivapirroksen. Tulostettuna ne näyttävät värityskirjan sivuilta. Seuraava työvaihe onkin värittäminen ja sen Rönns tekee mangapiirtäjienkin suosimilla tusseilla joilla saa aikaan myös maalisiveltimen kaltaista jälkeä. Lopulta valmiit kuvat skannataan taas tietokoneelle kirjan taittamista varten ja mukaan liitetään tekstit.

Katso videolta miten Christel Rönns piirtää possun:

Alkuperäiset kuvitustyöt myynnissä – osta tauluksi possu, lehmä tai kana!

Nakki lautasella -kirjan kuvitusten originaaliversiot ovat myynnissä. Eläinkuvat sopivat vaikkapa lastenhuoneen seinälle tai maatalous- tai eläinjärjestön neuvotteluhuoneeseen, koululle tai työpaikan ruokalaan!

Isot kuvat 160 euroa, pienemmät 70-60 euroa (hintoihin lisätään postituskulut). Jos haluat tehdä kaupat, ota yhteyttä: christel.ronns (at) iki.fi tai tee tilaus alla olevalla lomakkeella. Saat gallerian suuremmaksi klikkaamalla kuvia. Kunkin työn hinta on merkitty kuvatekstiin.

Kuvien luvaton kopiointi ja käyttö on kielletty. Lehdistökäyttöön tarkoitetut isommat pressikuvat saat kustantamon kautta, kiitos!

”Se että niitä oli niin paljon!” – Aitoja kommentteja lasten suusta

Mitäköhän lapset sanoisivat emakkohäkeistä? Miten he reagoisivat nähdessään häkkikanalan? Mietin Nakki lautasella -kirjan repliikkejä. Tuntui pöljältä ryhtyä arvailemaan lasten kommentteja eläintuotannosta. Toimittajana olen tottunut kirjoittamaan tekstini haastatteluiden ja havainnoinnin perusteella – siis hankkimaan tietoa, en keksimään. Joten satuilemisen sijaan päätin hankkia aitoa materiaalia.

Kiersimme kuuden lapsen kanssa neljällä maatilalla. Kävimme sikalassa, kanalassa, maitotilalla ja broilerihallissa katsomassa miten eläimet elävät. Kuvittaja Christel Rönns teki muistiinpanoja kamera kädessään, eli tallensi miltä eläimet, niiden karsinat ja rakennukset näyttivät. Minä kirjoitin ylös lasten kommentteja ja havaintoja. Kirjaan päätyikin lasten suusta kuultuja oikeita kommentteja.

Avuksi tuli kummitätini Leenan luokka eräästä espoolaisesta koulusta. Mukanamme retkillä olivat Juho, Nea, Karla, Elina, Louna ja Julianne. Kiitos mukana olleille antoisista retkistä! Kiitos myös maatilojen isännille ja emännille vieraanvaraisuudesta ja siitä, että päästitte meidät tutustumaan tiloihinne!

Juhon, Nean ja Karlan kanssa sikalassa. Lasten mielestä possut olivat tietysti söpöjä.

Lasten mielestä possut olivat tietysti parasta sikalassa.

Isoin yllätys lapsille tuntui olevan se, miten paljon eläimiä maatiloilla on. Ennen retkiä moni ajatteli, että eläimiä saattaisi olla joitakin kymmeniä. Kun juttelimme menomatkalla lasten odotuksista, osa arveli maatilan olevan kotieläinpihan kaltainen paikka jossa olisi possuja, kanoja ja lampaita samassa paikassa. Etenkin broileritilan kymmenettuhannet linnut tekivät lapsiin vaikutuksen. ”Se että niitä oli niin paljon”, henkäisivät lapset paluumatkalla, kun kysyin mikä jäi mieleen broilereista.

Parasta oli tietysti eläinlasten näkeminen. Sikatilalla lapset halusivat pitää pieniä possuja sylissä. Broileritilalla linnut olivat 11 vuorokauden ikäisiä, eli vielä melko liikkuvaisia ja söpöjä (verrattuna siihen miltä ne näyttävät 38 vuorokauden iässä). Maitotilalla lapset pääsivät syöttämään vasikoita tuttipullosta. Limaisuus ei haitannut, kun vasikoiden karkea kieli kutitti lasten sormia!

Maitotilalla lapset pääsivät syöttämään pieniä vasikoita tuttipullosta.

Maitotilalla lapset pääsivät syöttämään pieniä vasikoita tuttipullosta.

Jännitin hieman etukäteen, miten pahasti kaupunkilaislapset järkyttyisivät nähdessään tavallisia suomalaisia maatiloja. Olisiko haju aivan ylitsepääsemätön asia, jota lapset jäisivät yökkäilemaan? Yllättävää kyllä, kukaan ei tuntunut erityisesti järkyttyvän. Hajuunkin kaikki tottuivat nopeasti. Siinä missä oma silmäni huomaa häkeissä olevien emakoiden lapapaiseet ja kovan betonin, possut varastivat lasten huomion. Emakoiden häkissä olemisenkin lapset tuntuivat hyväksyvän ikäväksi kompromissiksi, kun isäntä selitti häkin suojaavan possuja litistymiseltä emakon alle. Se osoitti aikuisen merkityksen auktoriteettina. Lapsen olisikin vaikeaa kyseenalaistaa aikuisen sanat. Sillä on valtava rooli, minkä esimerkin me annamme lasten vanhempina siitä, miten eläimiä pitäisi kohdella, mikä on normaalia ja hyväksyttävää.

Jälkikäteen kysyin lapsilta oliko eläinten oloissa heidän mielestään jotain ikävää, vai onkohan niillä hyvä elämä. Sen arvioiminen tuntui olevan vaikeaa. Esiin nousivat kuitenkin ne emakkohäkit ja munivien kanojen häkit. Lapsetkin ajattelivat, että eläinten olisi parempi olla vapaana. Häkki onkin sellainen konkreettinen asia, joka lapsen on helppo hahmottaa ongelmaksi. Possujen kastroinnista tai muista rajummista eläinten hyvinvointiongelmista en ryhtynyt selittämään.

Sain maatilaretkiltä kiinnostavaa materiaalia ja paljon pohdittavaa. Tiesin, että tässä kirjassa vaikeinta olisi oikean tasapainon löytäminen siinä, miten asiat lapsille esitetään. Syötäväksi kasvatetut -kirjaani on kiitetty erityisesti sen tasapainoisesta ja analyyttisesta kuvauksesta, jossa ongelmat kerrotaan kauhistelematta ja kaunistelematta. Ratkaisu on havainnoimisessa ja asioiden näyttämisessä ilman, että ryhtyisin moralisoimaan.

Saman ratkaisun teimme Nakki lautasella -lastenkirjassa. Retkillä en luenoinut lapsille eläinten hyvinvoinnin ongelmista enkä kauhistellut eläinten oloja heidän kuultensa. Se ei ole minun tehtäväni, vaan ne keskustelut käydään perheiden sisällä. Kirjassa näytämme tavallisia suomalaisia maatiloja ja kuvaamme lasten retkeä niillä. Tavoitteena on tarjota tietoa ja näyttää mistä ruoka tulee. On hienoa, jos kirja tarjoaa apua perheille aiheesta keskustelemiseen. Mutta tämän kirjan tehtävä ei ole tuomita kenenkään kulutusvalintoja.

Vaikka oma fiilikseni keväisistä retkistä oli ristiriitainen, ainakin lapsilla oli hauskaa! Sää helli ja ajelimme peltomaiseman halki mukavassa auringonpaisteessa. Paluumatkalla syödyt jäätelöt kruunasivat lasten retken.

Kirja on jo kaupoissa ja tiistaina 28.4. juhlimme virallisia julkkareita. Myös retkillä mukana olleet lapset pääsevät vielä vappuisiin bileisiin! Kirjaa voi tilata esimerkiksi Suomalaisesta kirjakaupasta, Akateemisesta tai Infosta.

Helmikuussa 2015 pääsimme uudelle retkelle kuvatessamme tätä videoa Nakki lautasella -kirjan markkinointia varten. Katso video retkestämme maitotilalle Inkooseen!