Antti Nylen on oikeassa – Mutta meillä oli syy tehdä toisin

Aamun Hesarissa Antti Nylenin kiinnostava analyysi Nakki lautasella -kirjastamme.
Arvio on juuri sellainen, kuin Nyleniltä odotinkin. Siis hyvä ja kriittinen analyysi, jossa Nylen osuu ns. arkaan paikkaan. Hän on nostanut esiin kirjan peruslähtökohdassa ongelman, joka on tietysti hyvin meillä tekijöilläkin tiedossa. Olen Nylenin kanssa samaa mieltä. Mutta se on vain yksi näkökulma.

Tiedän, että on jossakin määrin ongelmallista että emme kirjassa esitä eläimiä enempää yksilöinä, korosta niiden elämän ikävyyttä, kyseenalaista niiden kohtelun ja tappamisen oikeutusta ja esitä voimakkaampaa näkemystä. Nylen nostaa esiin sanan ”kiihkoton” kääntöpuolen eli sen että emme tuomitse tai osoittele. Hänelle se on ongelma ja ymmärrän näkökulman hyvin.

Mutta valitsimme toisin monesta syystä. Ensinnäkin on kaupalliset syyt, eli halusimme tehdä kirjan mahdollisimman laajalle kohderyhmälle. Kiihkottomuuden vastakohta eli kiihkoilu on omiaan vieraannuttamaan tavallista kuluttajaa. Jos olisimme valinneet tiukan linjan, olisimme todennäköisesti puhutelleet vain pientä, valmiiksi eläinten oikeuksista hyvin tietoista kohderyhmää.

Uskon, että maltillisemmalla linjalla voimme lopulta vaikuttaa enemmän, suurempaan joukkoon, edes hieman. Tästä syystä kirjan loppukohtauksessa on juuri sellaisia ongelmia, jotka Nylen nostaa esiin. Se oli todella vaikea kirjoitettava. Päädyimme mielestäni silti parhaaseen mahdolliseen kompromissiin tämä lähtökohta huomioiden. Halusimme jättää keskustelun ja johtopäätösten tekemisen perheille itselleen.

Uskon asioiden näyttämisen voimaan. Teollisen eläintuotannon ja lastenkirjojen perinteisen romantisoidun kuvaston välillä on valtava kuilu. Me näytämme ensimmäistä kertaa lastenkirjassa, miltä eläinten kasvattaminen elintarvikkeiksi oikeasti näyttää. Toivottavasti lisäämme lasten ja perheiden tietoa aiheesta ja sitä kautta herätämme ajatuksia ja keskustelua, toivottavasti tunteitakin.

Onko olemassa pelko siitä, että vain näyttämällä (ei alleviivaamalla) samalla normalisoimme nykytilaa? On toki. Kerromme miten asiat ovat ja joissakin perheissä toki kirjaa voidaan tulkita myös niin, että näytetyt eläinten tuotantotavat ovat oikein ja hyväksyttäviä. Mutta se on perheen oma valinta. Minä en hyväksy emakoiden pitämistä häkeissä, lihasikojen pitämistä betonisissa karsinoissa tai lehmien pitämistä parteen kytkettyinä. Mutta en halua tehdä sitä johtopäätöstä lukijan puolesta.

Emme tehneet pamflettia kasvissyöjäperheille. Teimme lastentietokirjan eläintuotannosta Suomessa.

3 vastausta artikkeliin ”Antti Nylen on oikeassa – Mutta meillä oli syy tehdä toisin

  1. Luin saman kritiikin ja mielestäni siinä nostettiin esille hyviä pointteja, ja olen samoilla linjoilla sinun kanssasi kiihkottomuuden puolesta. Yleisesti ottaen oon iloinen, että aiheesta kirjoitetaan ja se herättää keskustelua monelta kantilta 🙂 Itse näkisin asian niin, että kaikenlainen kiihkoilu eläinoikeuksien/tuotantoeläintalouden ympärillä jakaa ihmisiä kahti ja aiheuttaa turhaa vastakkainasettelua ja sitä kautta ajaa joko täydellistä silmien ummistamista faktoilta tai vaihtoehtoisesti ”aatteellista” veganismia, jossa 100% vegaanius nähdään ainoana mahdollisena vaihtoehtona parantaa eläinten asioita. Ja tässä aatteellisuudessa ne johtopäätökset on nimenomaan valmiiksi ladeltu. Kenties tällaisen teoksen lukeminen saa lukijan, niin nuoren kuin vanhemmankin, pohtimaan asioita laajemmassa kontekstissa, ja juuri miettimään vastauksia mahdollisesti heränneistä kysymyksistä ja kyseenalaistamaan totuttuja asioita. Mieluummin avaimet ymmärrykseen kuin valmiit vastaukset käteen.

  2. Antti Nylenhän on avannut enemmänkin tätä ”kiihkottomuuden” politiikkaa artikkelissaan Eläimet yhteiskunnassa -kirjassa, kannattaa ehdottomasti lukea.

  3. Kannattaa muistaa, ennen kuin kiihkoillaan kiihkottomuuden puolesta enempää 😉 että yhteiskunta ja kulttuuri missä elämme pitää eläinten käyttämistä, hyödyntämistä ja syömistä normina. Tästä kontekstista käsin tarkasteltuna vegaanius edustaa jo käsittteenä monille kummallista ja outoa ääripäätä, joka rikkoo heidän vallitsevia ja valmiita käsityksiään siitä, mikä on oikein, normaalia ja hyväksyttävää. Kultuurimme tekee kaikkensa tukeakseen tätä eläintensyömisen normaaliutta.

    Ihmisten suhtautuminen toisin toimiviin on aina ollut hyvinkin kiihkoisaa ja fanaattista.Yleensä ne pahimmat kiihkoilijat ovat ikävä kyllä nousseet massojen riveistä – ei marginaalista. Rasismin ja orjuuden vastustajia tai naisten äänioikeuksien puolesta puhujia pidettiin aikoinaan vallankumouksellisina, ja kiihkoilijoina, joiden toiminta herätti vielä kiihkeämpää toimintaa näiden ei-kiihkoilijoiden joukossa.

    En ole tavannut vielä käytännössä ketään eläintenoikeuksista kiihkoilijaa, mutta senkin edestä niitä, jotka kiihkoilevat, että eläintenoikeuksista puhujat & vegaanit ovat kiihkoilijoita. Ne, jotka eniten puhuvat kiihkoilusta edustavat pääsääntöisesti niitä, jotka eivät tiedä eläinten oloista juuri mitään, eivätkä halua tietääkään tai sitten he edustavat niitä, joille tuotanto on elinkeino.

    Vegaanius on elämäntapa, ei aate. Veganismille, toisin kuin eläintensyömiselle löytyy hyvin vahvat perusteet tarkastelleenpa asiaa sitten terveysnäkökulmien, ilmastonmuutoksen, maailman ruokakapulan saati eläinten kärsimysten näkökulmasta. Lihansyömisen perusteet päätyvät makutottumuksiin ja opittuihin malleihin.

    Henkilökohtaisesti en kyllä pysty nimeämään yhtään julkista kiihkoilijaa, jonka ääni eläinten puolesta kaikuisi edes kuultavasti – saati vaivaksi asti. Mutta pakko sanoa, että kun tv:n aukaisee, niin varsin kiihkeä myllytys lihan syömisen puolesta vallitsee useammalla kuin yhdellä kanavalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *