Bloggaajat nielivät Atrian broileritilojen viherpesun

Lihatalon vastuullisuusviestintä on vaikea laji. Se kääntyy helposti viherpesuksi, tai ainakin näyttää siltä. Jos olisin ruokabloggaaja, olisin harkinnut kahteen kertaan ennen kuin olisin tarttunut Atrian tarjoukseen tehdä sisältöyhteistyötä Perhetilan broilerin mainostamiseksi. Silti viisi bloggaajaa tarttui kutsuun, kävi Atrialle lintuja kasvattavalla tilalla, vieraili yhtiön Nurmon siipikarjateurastamolla ja kirjoitti näkemästään blogissaan.

Atria sai viestinsä läpi: bloggaajat toistivat yhtiön väitteet lintujen hyvinvoinnista ja tuotannon eettisyydestä. Osassa blogiteksteistä oli hyvinkin realistista ja maalailevaa, rehellistä kuvausta teurastamolta ja kriittistäkin pohdintaa. Kriittisinkin bloggaaja kertoi kuitenkin lopussa, että juuri Atrian Perhetilan broileri päätyy nyt kauppalistalle.

Olen kirjoittanut aiemmin Atrian Perhetilan broilerin hämäävästä nimestä ja tuotannon ongelmista blogissani täällä ja täällä. Keskeisimpiä ongelmia ovat jalostuksen ja nopean kasvun aiheuttamat terveysongelmat. En nyt ryhdy toistamaan näitä argumenttejani vaan keskityn tähän caseen.

Kun kyse on eläintuotannosta ja lihaksi kasvatettavien eläinten hyvinvoinnista, puhutaan yhteiskunnallisesti kuumasta keskustelunaiheesta. Se ei ole sama kuin kävisi kotimaisen lastenvaatevalmistajan tehtaalla katsomassa syksyn villahaalareiden valmistusta. Sen bloggaajatkin saivat huomata, sillä he ovat joutuneet puolustamaan kirjoituksiaan sosiaalisessa mediassa muun muassa tässä Facebook-keskustelussa ja Twitterissä. Myös Voiman bloggaaja kritisoi kampanjaa. Bloggaajista Emmi Nuorgam julkaisi jo blogissaan puolustuspuheenvuoronkin.

Atrialta ruokabloggaajien kutsuminen tuotantoaan katsomaan oli hyvä veto. Broileritilat ovat jo hygieniasyistä hyvin suljettuja paikkoja, mutta lihayhtiöt ovat olleet nihkeitä vierailulupien myöntämisen kanssa myös maineriskien vuoksi. Edes toimittajien on ollut työlästä päästä katsomaan broilerien tuotantoa. Vierailuilla on aina mukana lihatalon ”päällystakki” tai useampia ja etenkin kuvaamista kasvatushallissa ja teurastamolla rajoitetaan. Näin on ollut tähän asti kaikilla vierailuillani sekä Atrian että HK Scanin kanssa toimiessa. Niinpä ruokabloggaajien kutsuminen näyttäisi olevan merkki uudenlaisesta avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä, halusta näyttää kulutajille että ”hei, eihän tässä ole mitään salattavaa vaan päinvastoin toimintamme on ensiluokkaista”.

Kannattaa muuten huomata, että kuvat broilerihallista eivät ole bloggaajien itsensä ottamia vaan valokuvaaja Timo Aallon. Atria palkkasi saman kuvaajan yhdelle omalle keikalleni ja yhtiön viestintä valitsi kuvat jotka minulle lähetettiin. Näin todennäköisesti on toimittu nytkin.

Bloggaajien retkelle osallistuminen johtui todennäköisesti ihan aidosta halusta tutustua ruoantuotantoon ja nähdä asiat omin silmin. Uskon heidän olleen vilpittömiä teksteissään. Mutta tällaisessa sisältöyhteistyössä on useita ongelmia.

Jos vastaavalla retkellä olisi ollut journalisti, hän olisi haastatellut juttua varten myös puolueetonta eläinlääkäriä, hyvinvointitutkijaa ja todennäköisesti kuullut myös eläinsuojelujärjestöjen kannan aiheesta. Ammattitoimittaja ei kirjoita yrityksen mainospuheita sellaisenaan. Blogeissa ei tietenkään ole kyse tutkivasta journalismista eikä blogeilta tulisi sellaista edellyttää. Bloggaajat kertovat avoimesti että kyseessä on sisältöyhteistyö. Silti tällä kertaa raja hämärtyy tekstin muodon vuoksi. Bloggaajat panevat itsensä likoon, kirjoittavat reportaasimaisesti kuvausta retkestään ja antavat silminnäkijätodistuksen. Mutta näkökulma ja esitetyt faktat ovat mainoksen maksaneen yrityksen valitsemat.

Yksi tärkeimpiä syitä ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttämiseen on se, että asiaan perehtyneenkään toimittajan on vaikea tehdä johtopäätöksiä eläinten hyvinvoinnista vain omiin havaintoihin perustuen. Hyvinvointi on monisyinen kokonaisuus, jonka arviointiin on kehitetty esimerkiksi Welfare Quality -mittariston kaltaisia analyysivälineitä. Kuluttajan joka näkee ensimmäistä kertaa elämässään elävän broilerin, on mahdotonta oikeasti päätellä kokeeko hänen näkemänsä eläin stressiä tai onko sillä hyvä elämä. Silti bloggaajat esittivät tällaisia väitteitä.

”Ennakkoajatukset muuttuivat aika lailla kaiken nähtyäni. Tilanpitäjät olivat tuikitavallisia ihmisiä. Ihmisiä,  jotka haluavat tehdä työnsä hyvin vuodesta toiseen ja olla ylpeitä tilastaan. Linnut näyttivät hyvinvoivilta ja virkeiltä. Stressaantunutta käytöstä ei ollut havaittavissa. Se seikka oli minulle ehkä tärkeintä.” Peggyn pieni punainen keittiö

Olen itse käynyt broileritilalla, sikalassa ja häkkikanalassa myös lapsiryhmän kanssa. Nämä vierailut opettivat sen, että ihmisen ennakkokäsitykset ja tieto eläimistä ohjaavat havaintoja ja kokemusta voimakkaasti. ”Omin silmin näkemisellä” ei välttämättä ole kovin suurta todistusarvoa jos meillä ei ole tietopohjaa jolla asettaa näkemämme kontekstiin. En kuitenkaan halua liikaa vähätellä tavallisen kuluttajan kokemuksen arvoa. Olen usein sanonut, että jokaisen maatilan pitäisi toimia niin hyvin, että sen pihaan voisi ajaa koska tahansa bussilastillisen kuluttajia. Tavallaan ruokabloggaajien tuominen maatilalle vastaa samaa asiaa. Tässä tapauksessa bloggaajien uskottavuus todistajina kuitenkin kärsii siitä että heille maksetaan – vaikka Atria olisikin antanut vapaat kädet kirjoittajille.

Tilavierailu vaikuttaisi olevan bloggaajille positiivinen yllätys. He kuvaavat yksityiskohtaisesti tuotannon olosuhteita ja ylistävät isäntäparin mukavuutta. Kirjoittajat toistavat Atrian usein käyttämiä argumentteja kuten sen että Suomessa broilereiden nokkia ei typistetä, täällä lintuja ei tarvitse lääkitä antibiooteilla ja linnuilla on enemmän tilaa kuin serkuillaan muualla Euroopassa. Tämä kampanja, kuten suuri osa Atrian vastuullisuusviestinnästä, on selvästi suunnattu tuontilihaa vastaan. Ja se onkin ihan oikein, sillä suomalaisessa broilerituotannossa moni asia oikeasti on paremmin. Kun puhutaan jäljitettävyydestä, lintujen terveydestä (ei salmonellaa, ei antibiootteja), hygieniasta ja tuoteturvallisuudesta, suomalaiset ovat vahvoilla. Mutta on väärä johtopäätös vetää siitä yhtäläisyysmerkit eläinten hyvinvointiin tai eettisyyteen.

Tuottajat toistavat usein väitettä, jonka mukaan eläin voi hyvin kun se on terve. Se ei ole koko totuus. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta on määritellyt hyvinvoinnin näin:

”Hyvinvointi on eläimen kokemus sen fyysisestä ja psyykkisestä olotilasta. Eläimen hyvinvointiin vaikuttavat sen mahdollisuudet sopeutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin. Jos sopeutuminen ei onnistu, tai aiheuttaa eläimelle jatkuvaa tai voimakasta stressiä, rasitusta tai patologisia muutoksia, eläimen hyvinvointi heikkenee. Eläinten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa pito-olosuhteilla, hoidolla ja eläinjalostuksella.’’

Kysymys lajityypillisten käyttäytymismahdollisuuksien toteutumisesta ja eläimen omasta kokemuksesta sen fyysisestä ja psyykkisestä olotilasta on vaikeampi asia kuin pelkkä alhainen lintujen kuolleisuusprosentti. Sitä varten esimerkiksi Helsingin yliopistossa on eläinten hyvinvointitutkimusta. Mutta eläinten käyttäytymisen tutkimuksen lisäksi tarvitaan yhteiskuntatieteitä ja yhteiskunnallista keskustalua eläinetiikasta: millainen hyvinvointi on riittävää ja millainen eläintuotanto on eettistä? Onko se riittävästi että suomalaisessa tuotannossa osa asioista on paremmin kuin useimmissa muissa maissa? Minulle se ei riitä.

Blogitekstien herättämä keskustelu on kiinnostavaa ja tervetullutta. Toivottavasti kohu jälleen lisää ihmisten tietoisuutta siitä miten heidän syömänsä eläimet päätyvät lautasille. Mutta bloggaajien kivat retkikertomukset eivät ole koko totuus tuotannosta. Siksi tarvitaan myös journalisteja. Ja siksi on tärkeää että lihatalojen ja broilerihallien ovet ovat auki myös toimittajille.

7 vastausta artikkeliin ”Bloggaajat nielivät Atrian broileritilojen viherpesun

  1. Kiitos asiallisesta vastauksesta tähän kohuun. Sen verran on kuitenkin kritisoitava, että tarkistathan sinäkin kunnolla kirjoittamasi faktat, vaikka ilmeisen osaava ja oikea journalisti oletkin? Blogeissa käytetyt kuvat eivät ole pelkästään Atrian valokuvaajan ottamia – jos lukee ja katsoo postauksen sekä kuvat kunnolla, näkee kuvien vesileimoista kuka ne on ottanut. Omassa postauksessani on sekaisin omia sekä Atrian kuvaajan ottamia kuvia. Saimme kuvata kasvatustilalla ihan mitä halusimme ja julkaista kuvamme postauksen yhteydessä. Itse käytin Atrian kuvaajan kuvia osana postausta ihan siitä syystä, että ne olivat paljon parempia ja laadukkaammalla kalustolla otettuja kuin omani. Tämä sen takia, että lukijani näkisivät mahdollisimman hyvin miltä kasvatushallissa ja tilalla näytti. Ei suinkaan sen takia, että Atria pakotti meitä käyttämään heidän ottamiaan kuvia.

  2. Kiitos kannanotosta keskusteluun! Meinasin kommentoida kuvista, mutta tuossa se onkin jo yläpuolella. Omassa postauksessani on vain omia kuviani. Sisältömarkkinoinnin ja viestinnän parissa työskentelevänä minua hiukan oudoksuttaa bloggaajien ja toimittajien vertailu keskenään. En edes yritä blogissani tuoda esiin kaikkien asianomaisten kokemuksia, näkökulmia ja taustaa, vaan koko lifestyleblogien viehätys ja pointti perustuu henkilökohtaisuuteen ja taviksen mielipiteeseen sekä elämään. En erottele tätä kyseistä kamppista muista yhteistöistä, muutenhan villavaatteistakin pitäisi kirjoittaa selvittäen trendit ja haastattelemalla asiantuntijoita. Keskustelussa jännää on se, ettei broilerireseptiikkaan tule negatiivisia kommentteja, mutta tilavierailuun tulee. Jengin silmät aukesivat ja keskustelu käynnistyi, tavoite saavutettu.

  3. Miksei yksikään keskiluokkalainen atriasta blogannut kehtaa myöntää, että ei kiinnosta kunhan rahaa tulee? Ai, että on tavis kokemus kun on ennalta palkkiokin maksettu.. Saanko minäkin rahaa kun lähden tutkimus matkalle kohti atrian tehtaita? luultavasti vartijat perääni. Keskustelu aloitettu; tavoite saavutettu. Huoh, surkea yritys selittää omaa tietämättömyyttään sekä sitä, että sielu ja eettisyys on saanut hinnan. Halvan hinnan. Noh onneksi kohta kuullaan uusi kiva juttu ja toinen ja kolmas, kunnes tämäkin unohtuu; sekä rahat tilillä korkoa paisuu.

  4. Aika monta kertaa törmää siihen, että se aito journalisti, monesti jopa Ylen toimittaja haastattelee pelkästään eläinoikeusjärjestön tms. edustajaa ilman toista näkökulmaa tai kritiikkiä ja viesti menee sellaisenaan läpi. Ehkä jopa tarkoituksella?
    Harmittavaa on se, että juuri koskaan ei kysytä tuottajan näkemystä. Ihmisen joka omaa kaikista eniten asiantuntemusta alastaan. Monikohan tietää sen, että edistysaskeleet joita on otettu tiloilla eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi ovat yleensä edelläkäyvien tuottajien itsensä innovoimia? Ei niitä tutkimus- ja neuvontajörjestöjen saati eläinoikeusjärjestöjen resursseilla luoda.
    Kaipaisin siis tuottajien syvähaastatteluja mediaan.

  5. On hienoa, että journalistien lisäksi myös bloggaajat saavat äänensä kuuluviin. Eläinsuojelujärjestöt, eläinten oikeuksien puolesta puhujat ovat puhuneet hyvin kauan aikaa. Harmittavaa on, että ”tulipalo oli väärin sammutettu” kuten hyvän kirjan kirjoittanut toimittaja toteaa. Edelleen stressikäyttäytymistä ilmeisesti ei osaa arvioida kukaan muu kuin ”asiantuntija”. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntakin on otettu mukaan, joka on määritellyt eläinten hyvinvoinnin. Kun nyt kaikkia tahoja on haastateltu ja mielipiteitä kuultu – niin ovatko hyvinvoinnin neuvvottelukunnan jäsenet keskustelleet eläinten kanssa? Onko eläinten mielipiteet huomioitu? Kysyn vain siksi, koska ilmeisesti on vain yksi taho joka saa määritellä hyvinvoinnin. Valitettavasti se ei ole kohde itse eikä edes tuottaja.

  6. Broilerit eivät voi hyvin. Broilerit on jalostettu kasvamaan mahdollisimman nopeasti ja elävät muutaman viikon mittaisen kurjan elämänsä ahtaissa halleissa, katto pään päällä. On täysin järjetön väite, että eläin eläisi hyvän elämän näillä lähtökohdilla.

    Tietysti koko hyvinvointikeskustelu romuuntuu juuri eläinten naurettavan lyhyen elinkaaren tähden. Voisimmehan tehtailla myös nopeasti kasvamaan jalostettuja satoja kissan- tai koiranpentuja ja pitää niitä yhdessä pienessä tilassa ”ihan mukavasti” ja tappaa sitten vaikka kuuden viikon ikäisenä. Kuinka moni on valmis argumentoimaan tällaisessa tapauksessa, että ”hyvinvointi toteutuu ja kaikki on jees”?

    Tuottajat ovat tuotantonsa seurauksien kriittisinä arvioijina yhtä jäävejä (elleivät vielä huonompia) ”asiantuntijoita”, kuin vaikkapa halpatyövoimaa tupakkaplantaaseilla käyttävä työnantaja. Tämä on itsestään selvä asia. Tarvitsemme objektiivista ja kriittistä tuotantoeläintutkimusta, joka ei ole etukäteen taloudellisesti tai muilla tavoin sitoutunut allekirjoittamaan tuotannon lainalaisuuksia.

    Tuotanto suhtautuu eläimiin raaka-aineena, jossa tuottavuus on eläimen elämän edellytys. Eläin elää tasan niin pitkään kuin kasvaa tai muulla tavoin tuottaa raaka-ainetta lisää (maitoa, munia, pentuja, lihamassaa). Tämä ei ole millään tasolla eettinen tapa ajatella eläimen kannalta.

    Objektiivinen tutkimus on osoittanut, että lehmälle on tärkeää huolehtia jälkikasvustaan ja valtavaa fyysistä, emotionaalista, psyykkistä ja hormonaalista surua ja stressiä aiheuttaa se, että tuotannossa tämä ei toteudu, koska vasikat erotetaan vuorokaudessa pysyvästi äidistään. On myös tieteellinen totuus, että nisäkäsvauvoilla on sisään rakennettu kaipuu pysyä synnyttäjänsä lähellä.

    Siat ovat älykkäitä eläimiä, jotka liikkuvat luonnossa laajoilla alueilla. Tuotannossa tämä ei toteudu ja muutenkin siat tapetaan noin puolivuotiaina, mikä on naurettava murto-osa luontaisesta keskimääräisestä eliniästä.

    Broilerit ovat kenties kamalin esimerkki. En oikeastaan edes jaksa vaivautua sen kummemmin lihayritysten palkkaamista mainosmannekiineista. Siinähän mainostavat. Kuka hyvänsä älyn omaava erottaa mainostamisen kriittisestä ja loogisesta ajattelusta ja etiikan bisneksestä. Ongelma on pikemminkin siinä, että ihmiset eivät ymmärrä tieteellistä ajattelua ja perehdy oikeasti asioihin, vaan elävät uskon varassa.

  7. Broilerit eivät voi hyvin. Broilerit on jalostettu kasvamaan mahdollisimman nopeasti ja elävät muutaman viikon mittaisen kurjan elämänsä ahtaissa halleissa, katto pään päällä. On täysin järjetön väite, että eläin eläisi hyvän elämän näillä lähtökohdilla.

    Tietysti koko hyvinvointikeskustelu romuuntuu juuri eläinten naurettavan lyhyen elinkaaren tähden. Voisimmehan tehtailla myös nopeasti kasvamaan jalostettuja satoja kissan- tai koiranpentuja ja pitää niitä yhdessä pienessä tilassa ”ihan mukavasti” ja tappaa sitten vaikka kuuden viikon ikäisenä. Kuinka moni on valmis argumentoimaan tällaisessa tapauksessa, että ”hyvinvointi toteutuu ja kaikki on jees”?

    Tuottajat ovat tuotantonsa seurauksien kriittisinä arvioijina yhtä jäävejä (elleivät vielä huonompia) ”asiantuntijoita”, kuin vaikkapa halpatyövoimaa tupakkaplantaaseilla käyttävä työnantaja. Tämä on itsestään selvä asia. Tarvitsemme objektiivista ja kriittistä tuotantoeläintutkimusta, joka ei ole etukäteen taloudellisesti tai muilla tavoin sitoutunut allekirjoittamaan tuotannon lainalaisuuksia.

    Tuotanto suhtautuu eläimiin raaka-aineena, jossa tuottavuus on eläimen elämän edellytys. Eläin elää tasan niin pitkään kuin kasvaa tai muulla tavoin tuottaa raaka-ainetta lisää (maitoa, munia, pentuja, lihamassaa). Tämä ei ole millään tasolla eettinen tapa ajatella eläimen kannalta.

    Objektiivinen tutkimus on osoittanut, että lehmälle on tärkeää huolehtia jälkikasvustaan ja valtavaa fyysistä, emotionaalista, psyykkistä ja hormonaalista surua ja stressiä aiheuttaa se, että tuotannossa tämä ei toteudu, koska vasikat erotetaan vuorokaudessa pysyvästi äidistään. On myös tieteellinen totuus, että nisäkäsvauvoilla on sisään rakennettu kaipuu pysyä synnyttäjänsä lähellä.

    Siat ovat älykkäitä eläimiä, jotka liikkuvat luonnossa laajoilla alueilla. Tuotannossa tämä ei toteudu ja muutenkin siat tapetaan noin puolivuotiaina, mikä on naurettava murto-osa luontaisesta keskimääräisestä eliniästä.

    Broilerit ovat kenties kamalin esimerkki. En oikeastaan edes jaksa vaivautua sen kummemmin lihayritysten palkkaamista mainosmannekiineista. Siinähän mainostavat. Kuka hyvänsä älyn omaava erottaa mainostamisen kriittisestä ja loogisesta ajattelusta ja etiikan bisneksestä. Ongelma on pikemminkin siinä, että ihmiset eivät ymmärrä tieteellistä ajattelua ja perehdy oikeasti asioihin, van elävät uskon varassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *