Eläinten vallankumous! – Tai edes parannuksia eläinsuojelulakiin

Eläinsuojelulain uudistustyö on alkamassa. Se on hyvä, sillä nykylaki on paitsi vanhentunut, myös riittämätön. Lain noudattaminen ei takaa eläinten hyvinvointia suomalaisella maatilalla. Vuodelta 1996 peräisin olevan nykyisen eläinsuojelulain mukaan eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua ja kärsimystä. Kärsimyksen minimoiminen ei vielä ole hyvinvointia. Lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteuttamiseen ja eläinten hyvinvointiin nykylaki on riittämätön.

Lakiuudistusta valmisteleva työryhmä nimitetään tiettävästi aivan lähipäivinä, tosin soittaessani perjantaina ministeriöön, siellä ei ollut paikalla ketään joka olisi osannut kertoa milloin. Koska lakien sisältöön on helpointa vaikuttaa silloin kun valmistelu on vasta alussa, nyt on aika käydä julkista keskustelua siitä mikä on mielestämme riittävä hyvinvoinnin taso ja millaiset olot eläimille haluamme. Ja millaiseen eläinkäsitykseen lakimme perustuu

Mitä laissa pitäisi uudistaa? Tärkein kysymys on koko lain lähtökohta eli millaisen aseman eläimet saavat. Tässä myös EU:n hyvinvointistrategia ja muiden EU-maiden kehitys näyttävät suuntaa. EU määrittelee eläimet tunteviksi olennoiksi joiden hyvinvoinnin vaatimukset täytyy huomioida. Päivitetty versio hyvinvointistrategiasta valmistui vuoden 2011 lopussa. Uusi suuntaus korostaa eläinten havainnointia ja eläimistä mitattavia hyvinvointi-indikaattoreita, ei pelkästään eläinten olosuhteita, hoitoa ja käsittelyä koskevia vaatimuksia. EU on siis siirtymässä entistä enemmän karsinoiden senttien mittaamisesta eläinten todellisen hyvinvoinnin arviointiin. Yksi arviointitapa on EU-hankkeessa tutkijoiden kehittämä Welfare Quality -mittaristo.

Periaatteellinen kysymys on, nähdäänkö eläimet lain silmissä omaisuutena ja onko niillä vain välinearvo elintarviketeollisuuden raaka-aineena vai onko niillä jonkinlainen itseisarvo joka toisi niille jotain oikeuksia. Missä määrin oikeudet lajityypilliseen käyttäytymiseen ja hyvään elämään taataan eläimen omasta näkökulmasta käsin?

Näiden vasikoiden sarvien alut on juuri nupoutettu eli poltettu kolvilla. Viikissä Helsingin yliopiston opetusnavetassa sen tekevät eläinlääkärit niin, että vasikka saa puudutuksen, se rauhoitetaan ja kipulääkitään. Kuva: Taru Ukkola

Konkreettisia kysymyksiä jotka hyvin todennäköisesti nousevat esiin lakiuudistusta käsitellessä ovat ainakin nämä:

  • Pitäisikö porsaiden kastroinnissa määrätä kipulääkkeen käyttäminen pakolliseksi? Nyt lihatalot ovat ohjeistaneet sopimustuottajiaan kipulääkkeen käyttöön, mutta vaatimus voitaisiin kirjata myös lakiin.
  • Samalla tavalla puudutteen ja kipulääkityksen käyttö pitäisi määrätä pakolliseksi vasikoiden sarven alkujen polttamisessa eli nupoutuksessa. Noin 80 prosenttia tuottajista nopouttaa vasikat ja puolet heistä tekee sen itse. Vain eläinlääkäri voi puuduttaa ja rauhoittaa. Kolmannen asteen palovamman tuottaminen aiheuttaa vasikoille pahaa kipua useiksi päiviksi. Jos kivunlievitys olisi pakollista ja tuottajat voisivat puuduttaa itse, tilanne paranisi. MMM:n asettama tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta on ottanut kantaa puuduttamisen puolesta.
  • Samoin neuvottelukunta on suositellut, että uusia lypsylehmien parsinavetoita ei enää pitäisi rakentaa eikä niiden rakentamista tukea. Suositus pitäisi viedä lakiin asti. Mutta pitäisikö parsinavetat kieltää kokonaan siirtymäajalla? Suomalaisista navetoista vielä 70-80 prosenttia on parsinavetoita joissa lehmät kytketään päästään kiinni parteen. Se estää liikunnan, heikentää lihaskuntoa ja estää lajityypillisen käyttäytymisen. Lehmistä parsinavetoissa asuu noin 60 prosenttia.
  • Emakkosikoja pidetään puolestaan porsimisen ja imettämisen ajan häkeissä, jotka estävät kaiken liikkumisen ja jotka ovat emakoille vakava hyvinvointi- ja terveysongelma. Emakkohäkeistä luopuminen olisi tärkeää emakoiden hyvinvoinnille, mutta samalla täytyy varmistaa, että porsaiden kuolleisuus ei nouse. Häkin on tarkoitus suojata porsaita emakkojen liikkeiltä. Häkeistä luopuminen vaatisi myös suuria investointeja ja siksi kielto aiheuttaisi lihateollisuudessa suurta vastustusta ja tuottajien entisestään tiukan taloustilanteen kärjistymisen.

Ministeriön mukaan lakia on ”ajanmukaistettava vastaamaan nykypäivän vaatimuksia muun muassa perusoikeuksien suhteen”. Vuoden 1996 jälkeen myös Suomen perustuslakia on muutettu, eikä eläinsuojelulaki ole perustuslain mukainen. Uudistuksessa käydäänkin läpi, mitä valtuuksia esimerkiksi eläinten kanssa toimivilla viranomaisilla on.

Hankkeen pohjustukseksi ministeriö tilasi tutkija Saara Kupsalalta yhteiskuntatieteellisen selvityksen eläinten aseman muuntumisesta Suomessa. Ministeriö teetti myös vertailun Norjan, Ruotsin, Tanskan, Sveitsin ja Alankomaiden eläinsuojelulainsäädännöstä. Lisäksi ministeriö on kysellyt eläinsuojelujärjestöjen, tuottajajärjestöjen, elintarvikeyhtiöiden ja muiden alan toimijoiden näkemyksiä lain uudistamistarpeista.

Hallituksen esitys uudeksi eläinsuojelulaiksi on suunniteltu annettavaksi eduskunnalle vuonna 2014. Eläinsuojelulain uudistuksessa on kyse vasta yleisestä laista, ja eläinkohtaisten asetusten valmistelu alkaa vasta lakitekstin jälkeen. Niinpä kuluu vielä vuosia ennen kuin lakimuutos näkyy konkreettisesti suomalaisten tuotantoeläinten elämässä.

Aiempiin eläinsuojelulain uudistuksiin liittyvistä kädenväännöistä saa yhden näkemyksen lukemalla Tiia Aarnipuun kirjoittaman eläinsuojelujärjestö Animalian 50-vuotishistorian (2011). Siinä esimerkiksi kuvataan, miten Suomen liittyessä Euroopan unioniin ”maa- ja metsätalousministeriö teki myös kohtuullisen selväksi, ettei eläinsuojeluasioissa tulla säätämään Suomessa sen tiukemmin kuin EU vaatii”. Ja 2000-luvun puolivälissä EU:n valmistellessa broileridirektiiviään Suomi ei ollut valmis komission esittämiin eläinten hyvinvoinnin parannuksiin.

Luvassa tuskin on mitään eläinten vallankumousta, pikemminkin ajanmukaistamista ja kohtuullisia parannuksia joihinkin nykyongelmiin. Sekin on jotain, mutta vain laajempi kansalaispaine ja julkinen keskustelu voivat ajaa lakiuudistusta radikaalimpaan suuntaan.

4 vastausta artikkeliin ”Eläinten vallankumous! – Tai edes parannuksia eläinsuojelulakiin

  1. The graphic at the top looks like it could be fabric for marimekko!

  2. Charlie, that is a crop from the cover of my book. It is illustrated by Timo Mänttäri who is known for his art in book covers. I think you are right, those bright colours have something that reminds from Marimekko.

    I don’t know how much of the text you understood (with Google translator?) but the book is about animal welfare in Finnish farms. And this blog post is about how we should develop the law that protects the animals.

  3. Hei Ninni,Ihana että löytyy teitä jotka toivottelette vielä hyvää kesää, sillä kesähän nyt vielä on. Niin monet jo ovat syksyssä että ihan hirvittää. Pidän syksystä ilman muuta, mutta kyllä nyt on vielä kesää jäljellä, vaikkakin koulut alkaa. Minun kouluaikana koulut alkoivat syyskuussa silloin voi varovasti mainita sanan syksy.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *