Emakoille metsälaidun – riittävän hyvät olot ennen päätymistä juhannusgrilliin

Lihasiat laitumella Perkkiön tilalla.

Lihasiat laitumella Perkkiön tilalla.

Kävin juuri hakemassa kesän grillilihat eli possun ja karitsan ribsejä sekä Perkkiön tilan omia makkaroita. Perheemme syö yhä vähemmän lihaa, mutta panostamme paljon siihen että syömämme eläin on elänyt mahdollisimman hyvän elämän. Olemme olleet Perkkiön asiakkaita jo useita vuosia muun muassa siksi, että ainakin minun tietääkseni se on Suomen ainoa sikala jossa emakoilla on metsälaidun ja lihasiatkin pääsevät oikealle laitumelle. Joulun lisäksi kesän grillikausi onkin hyvä hetki miettiä, miten syömäsi sika on elänyt elämänsä.

En hyväksy tavallista sianlihan tuotantoa, koska siinä on useita vakavia ongelmia eläinten hyvinvoinnille. Isoimpia ongelmia ovat emakoiden pitäminen liikkumisen estävissä häkeissä porsaiden imetysaikana sekä ahdas ja virikkeetön elinympäristö joka johtaa hännänpurentaan ja muuhun sikojen ongelmakäyttäytymiseen.

Kävin Perkkiön tilalla viime elokuussa itse katsomassa miten tulevat joulukinkut siellä kasvoivat ja haastattelin tilan isäntää Tony Kajanderia. Suoraan tilalta ostettu liha on tietysti paljon kalliimpaa kuin kauppojen perustarjonta, sillä erilainen tuotantotapa myös maksaa paljon tehotuotantoa enemmän. Jotta osaa arvostaa Perkkiön tilan ainutlaatuisuutta, täytyy kuitenkin tietää jonkin verran siitä miten siat yleensä sikalassa elävät. Vertailu normaalituotantoon kertoo mistä lisäarvo syntyy. (Eläinsuojeluasiamiehen sivuilta löytyy havainnollinen vertailu luomun ja tavallisen tuotannon väliltä.)

Ei häkkejä

Tavallisessa tuotannossa emakko on kääntymisen estävässä häkissä tiineytysaikana (kun se siemennetään) porsiessaan ja imetysajan – eli merkittävän osan elämästään. Häkissä oleminen aiheuttaa emakolle stressiä ja estää sen lajityypillisiä käyttäytymistarpeita. Häkissä olo ja pahimmillaan kova ja karkea betonilattia tai ritilä aiheuttavat usein emakoille myös terveysongelmia kuten lapavaurioita ja jalkavaivoja.

Häkkejä puolustavat tuottajat perustelevat käytäntöä sillä, että ahtaissa karsinoissa emakot helposti tallaavat porsaidensa päälle käydessään makuulle. Häkin tarkoitus on siis suojata porsaita emakon liikkeiltä. Ongelmaa ei olisi jos emakoilla olisi käytössään tarpeeksi tilaa, niiden karsinassa olisi riittävästi kuivikkeita jotta emakko voisi rakentaa porsaita suojaavan pehmeän pesän, ja jos emakoiden jalkojen lihaskunto olisi niin hyvä että ne pystyvät kontrolloimaan liikkeitään paremmin. Tämä kaikki olisi kalliimpaa, siis se vie enemmän tilaa ja ihmistyötä. Se on aivan erilainen tuotantotapa. (Helsingin yliopiston alainen Eläinten hyvinvointikeskus on äskettäin julkaissut selvityksen häkkiporsituksesta luopumisen taloudellisista ja tuotannollisista vaikutuksista.)

Perkkiön tilalla on noin 70 lihasikaa ja 24 emakkoa. Se on siis todella pieni sikala verrattuna teollisen mittakaavan tehosikaloihin. Perkkiössä lihasiat ovat päässeet laitumelle jo kuuden vuoden ajan, emakot pidempään. Emakoiden pihatto, josta niillä on pääsy ulos ympäri vuoden, on tehty vuonna 1993. Jo Tony Kajanderin isä piti emakoita kesäisin ulkona. Porsimiskarsinoissa on häkkirakenteet, mutta ne on nostettu ylös pois tieltä. Emakot siis pääsevät liikkumaan ja hoitamaan porsaitaan.

Mutta jos tavallinen tila ottaisi kylmiltään häkit pois, tulos olisi järkyttävä, Kajander arvioi. ”Porsaskuolleisuus on meillä valtakunnan keskiarvoa ja meillä on paljon emakoita joiden porsaista ei kuole yhtä ainoaa. Iso merkitys on ollut emo-ominaisuuksien jalostamisella”, Kajander kertoo. Hän valitsee emakot sen mukaan, miten ne osaavat hoitaa porsaansa – eikä tähtää porsaiden lukumäärän maksimoimiseen.  Toinen tärkeä tekijä on emakoiden hyvä lihaskunto. ”Emakot jotka painelevat ulkona märässä mudassa hallitsevat kroppansa”, Kajander huomauttaa. Vielä parempi ratkaisu Kajanderin mukaan olisi sellainen järjestely, missä emakot pääsisivät kulkemaan halutessaan myös ryhmäkarsinaan ja sitten takaisin porsaiden luo. Jos häkkien käytöstä luopuminen on ensimmäinen askel, investoiminen porsitusosaston uudenlaisiin rakenteisiin voisi olla seuraava.

Kun normaalituotannossa porsaat vieroitetaan jo neljän viikon ikäisenä, Perkkiössä porsaat ovat maitoruokinnassa yli kuuden viikon ajan. ”Meidän ei kannata tehdä tuotantoa mahdollisimman tehokkaaksi vaan tähdätä sesonkeihin. Porsaat hyötyvät siitä kun ne saavat pidempään maitoa”, Kajander perustelee. Perkkiö ei siis tähtää siihen että eläinvirta sikalasta sisään ja ulos olisi mahdollisimman suuri, sen ei tarvitse optimoida jokaisen karsinapaikan käyttöä ja kasvattaa eläimiä mahdollisimman tehokkaasti teuraspainoon. Kun asiakkaat haluavat sianlihaa ennen grillikautta ja jouluksi, sesongit rytmittävät tilan arkea.

Syönnin jälkeen emakot ottavat rennosti ja painautuvat viilentävään mutaan.

Syönnin jälkeen emakot ottavat rennosti ja painautuvat viilentävään mutaan.

Possut laitumelle

Tavallisessa sikalassa siat elävät karsinoissa, joissa alle 110 kiloista lihasikaa kohti on oltava tilaa vähintään 0,9 neliömetriä. Karsinoiden kovat betoniset ja rakolattiaiset pohjat eivät tarjoa mahdollisuutta tonkimiseen ja tutkimiseen. Sikala on ahdas ja virikkeetön elinpaikka.

Moni saattaa ajatella, että luomusikaloissa ulkoiluvaatimus tarkoittaa että siat pääsevät tonkimaan juuria ja rypemään mudassa. Todellisuudessa luomutilankin ulkoaitaus voi olla betonipohjainen alue jolla on hiekkaa. Sen sijaan sikojen laiduntaminen oikealla laitumella on ilmiö, jota suomalaiset säännökset eivät edes tunne.

Perkkiön tilalla sekä emakot että lihasiat pääsevät oikealle laitumelle, jossa niillä on tekemistä ja tilaa. Aluksi ne saavat myllättäväkseen pienemmän alueen, mutta kesän mittaan laidunta laajennetaan. Kärsällä maan tutkiminen ja ruoan hakeminen juuria tonkimalla kuuluu sian lajityypilliseen käyttäytymiseen ja on sille tärkeää. Laitumella siat voivat toteuttaa tarpeitaan.

Toisaalta runsas laitumella juokseminen myös tarkoittaa, että lihasiat kasvavat Perkkiössä hieman tavallista tehosikalaa hitaammin. Nämä siat eivät myöskään syö paljon parjattua soijaa, vaan kotimaista härkäpapua ja viljaa. Kajanderin mukaan hänen sikansa kasvavat teuraspainoon noin 2-3 kuukautta hitaammin kuin karsinassa kasvatetut ja soijalla ruokitut lajitoverinsa. Kun normaalisti kasvatusaika on noin viisi kuukautta, Perkkiön tilan lihasiat siis elävät 7-8 kuukautta. Se lisää tuotannon kustannuksia, sillä pidemmän elämänsä aikana siat ennättävät syödä enemmän rehua.

Talvella olkia pihatossa

Talvellakaan Perkkiön siat eivät ole betonikarsinoissa vaan pihatossa, jonka lattioilla on paksut kerrokset olkea kuivikkeena. Olkipaalit toimivat sioille myös virikkeenä, kun siat saavat myllätä ja tonkia niitä. Sekä joutilasemakot (tiineenä olevat emakot jotka odottavat porsimista) että lihasiat viettävät talven kuivitetussa pihatossa.

Tavallisissa sikaloissa yksi hyvinvointiongelmista on hännänpurenta, joka on olosuhdeongelmista, ahtaudesta ja virikkeettömyydestä kertovaa ongelmakäyttäytymistä. ”Koskakohan meillä olisi viimeksi ollut hännänpurentaa? Ei edes joka vuosi yhtä tapausta”, Kajander muistelee. Saparo onkin eräänlainen sian hyvinvointimittari, sillä jos purtuja häntiä on tilalla paljon, se viestii ongelmista.

Kukkien seassa ravaavat siat tuntuvat jopa epätodelliselta näyltä.

Kukkien seassa ravaavat siat tuntuvat jopa epätodelliselta näyltä.

Kumpa kaikki sikalat olisivat samanlaisia!

Perkkiön tilan kaltainen toiminta ei olisi kannattavaa, jos liha myytäisiin teurastamolle siihen hintaan, mitä lihatalot tuottajilleen tarjoavat, Kajander toteaa. ”Jos teurastamolle myisi, tästä ei tulisi mitään. Suoramyynnillä teemme jonkinlaisen tuloksen, ei meillä sentään miinusmerkkisiä vuosia ole tehty”, Kajander kertoo.

Miksi Perkkiön tilan liha ei sitten ole luomua? Tila ei ole pyrkinytkään täyttämään luomun vaatimuksia, erityisesti siksi että luomurehun hankkiminen olisi paitsi vaikeaa, myös kallista. Sikalan ikkunapinta-ala ei täyttäisi luomun kriteereitä, muuten eläinten olosuhteiden puolesta esteitä luomuun siirtymiselle ei Kajanderin mukaan olisi. ”Mutta pidän luomua yhden sortin humpuukkina. Siinä olisi vain paperinpyörittämistä. Luomussa sikojen ulkoiluksi riittää hiekkapohjainen aitaus.” Luomuleimalla ei ole merkitystä, jos asiakkaat uskovat muutenkin että käytännössä Perkkiön sikojen elämä on jopa parempaa kuin luomussa. Sitä maatila pyrkii viestimään jakamalla sikojen elämästä kuvia ja videoita sosiaalisessa mediassa.

Kirjoitan tästä tavallisena asiakkaana ja kuluttajana, koska mielestäni Perkkiön poikkeuksellinen toimintatapa ansaitsee julkiset kehut. En saa tekstistä rahaa, ilmaistuotteita tai muitakaan etuja. Mutta haluan nostaa heidät esiin positiivisena esimerkkinä. Kun mietin mikä on mielestäni riittävän hyvä elämä ja olosuhteet eläimille, Perkkiössä nämä kriteerit alkavat olla lähes kohdallaan. Eläinten tuottaminen ruoaksi on aina moraalifilosofisesti ongelmallinen kompromissi. Jokaisen kuluttajan on itse vedettävä linja siitä millaiset olot on valmis eläimille hyväksymään.

Jos sianlihaa tuotettaisi vain kuten Perkkiössä tehdään, tuotanto romahtaisi. Tuhannen lihasian laumaa ei voi laskea pellolle mylläämään, joten sellaisilla tuotantotavoilla ei ole mahdollista tuottaa lihaa nykyisiä määriä. Toivoisinkin, että Suomessa olisi yhä enemmän tällaisia pieniä lihatiloja – ja vähemmän niitä ikäviä.

Olen vieraillut lukuisissa suomalaisissa sikaloissa enkä ole koskaan nähnyt niin tyytyväisen näköisiä eläimiä kuin Perkkiössä.

Olen vieraillut lukuisissa suomalaisissa sikaloissa enkä ole koskaan nähnyt niin tyytyväisen näköisiä eläimiä kuin Perkkiössä.

4 vastausta artikkeliin ”Emakoille metsälaidun – riittävän hyvät olot ennen päätymistä juhannusgrilliin

  1. Vakuutuin siitä, että näiden sikojen elämä on teurastukseen asti hyvää, mutta tiedätkö/oletko nähnyt, miten siat tapetaan? Joutuvatko pelkäämään tai kokemaan kipua siinä? Jos sekin on tuskatonta, saatan harkita tuon tilan lihan ottamista ostoslistalleni.

  2. Kiitos hyvästä jutusta. Ostan myös itse Perkkiön tilan lihaa ja viime ostosten jälkeen laskinkin paljonko tulee yhdelle ruoka-annokselle lihan hinnaksi ja se on meillä 3,30 € Mielestäni tämä hinta ei ole kallis, kun huomioi kuinka eläimiä tilalla kasvatetaan ja lihat ostetaan suoraan kasvattajalta 🙂

  3. Olen myös tutustunut Perkkiön tilan sianlihaan, ja oli mahtavaa todeta, kuinka hyvän makuista liha oli. Jos ei olisi siaksi tiennyt, ei olisi varmaan arvannutkaan… Lienee paras valinta sianlihan syöjälle Suomessa tällä hetkellä. Ja kiitos tästä hyvästä artikkelista asiallisine linkityksineen!

  4. Hei, en ole käynyt itse katsomassa paikkaa jossa Perkkiön siat teurastetaan. Olen kuitenkin keskustellut aiheesta tilan isännän kanssa ja hän kyllä kiinnittää huomiota myös teurastuspaikkaan. Luotan tässä hänen ammattietiikkaansa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *