Hämäävä ”perhetilan broileri” on hyvä syy vaatia reiluja merkintöjä

Viime kesänä mummo kutsui meidät lounaalle luokseen emmekä sopineet etukäteen tarkasti mitä syötäisiin. Hän uskoi olevansa huomaavainen, kun valitsi kaupan tiskistä Atrian Perhetilan broileri -paketin. ”Minä ajattelin, että sinä söisit tätä kun se tulee perhetilalta”, mummo perusteli. Voi mummo kulta, ei se ihan niin mene! Samanlaista tehotuotantoa se on niissä halleissa, vaikka Atria brändäisi tuotteensa millä nimellä tahansa. Vaikka paketissa olisi broilerihallit omistavan perheen naamakuva, se ei muuta tuotantotapaa. En ole syönyt tavallista broileria vuosiin koska en pidä lintujen tuotantotapaa eettisenä.

”Lihan ja maidon merkinnöissä käytetään usein kuluttajaa hämmentävää kieltä. Se luo mielikuvia, että eläimiä on pidetty avarissa, luonnonmukaisissa oloissa, vaikka eläimet olisi kasvatettu tavanomaisilla tehotuotantotiloilla”, sanoo eläinten hyvinvointikampanjoija Sam White Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton tiedotteessa. Järjestö kampanjoi broilerinlihan merkintäjärjestelmän puolesta.

EU-komissio käsittelee broilerinlihan merkintöjä tänä kesänä. Kansainvälisen kampanjan tavoitteena on, että broilerille tulisi samanlaiset pakolliset tuotantotapamerkinnät kuin kananmunille. Kananmunissa merkinnät ovat lisänneet vaihtoehtoisten tuotantotapojen suosiota häkkikananmunien kustannuksella.

”Tehotuotetun broilerin keskimääräinen elinaika on 39 päivää. 90 prosenttia EU:ssa tuotettavista broilereista kasvatetaan tehotuotantotiloilla, joissa niillä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan.

Nykyiset tuotantomenetelmät sekä jalostuksen tuottama nopea kasvu aiheuttavat broilereille vakavia terveysongelmia, kuten sydänsairauksia ja jalkavikoja. Valtaosa kuluttajista ei ole tiedostanut, miten suuria hyvinvointiongelmia broilerinkasvatukseen liittyy. Vaihtoehtoisilla tuotantotavoilla hyvinvointiongelmia voidaan korjata.” SEY

Olen tästä SEY:n kanssa täsmälleen samaa mieltä. Olen käsitellyt broilerituotannon ongelmia kirjassani, mutta myös tässä blogitekstissä. Ongelma on siinä, että toistaiseksi kaupoista ei saa muuta kuin tätä tehotuotettua hallibroileria. Merkintä kuitenkin toisi tuotantotavan avoimesti näkyville, jolloin lihayhtiöiden olisi vaikeampaa hämärtää sitä perhetilan tai Saarioisen Jyväbroilerin kaltaisilla termeillä.

Merkintöjä tärkeämpää kuitenkin on, että kuluttajalla olisi vaihtoehtoja. Kaupoista pitäisi voida ostaa myös luomubroileria ja ulkobroileria eli free range -tuotettua lintua. Sellaista, joka on saanut elää tehobroilereita pidemmän elämän (hitaampi kasvu on parempi terveydelle) väljemmissä oloissa ja päässyt osan ajasta ulkoilemaan. Osin tämä toive on toteutumassa pian, sillä Lallin Luomu -yhtiö on tuomassa syyskuussa kauppoihin L’Uomu Nokka -broilerituotteet. Yhtiön Facebook-sivuilla näkyy ensimmäinen kasvamassa oleva untuvikkoerä, mutta ulkoilemaan ne pääsevät vasta hieman vanhempina. Tarkoitukseni on käsitellä L’Uomu Nokka -tuotteita myöhemmin lisää ja vierailla tilalla katsomassa tuotantoa. Mutta kyse on siis Tanskan malliin tehdystä tuotannosta, jossa lintuina on pidempään eläväksi tarkoitettu Hubbard-rotuinen broileri, ei tavallisesti Suomessa käytetty Ross.

Surullista on, että Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja ei edelleenkään ole sisäistänyt laajempaa näkemystä eläinten hyvinvoinnista. ”Jos lintu on terve, se voi meidän mielestämme silloin hyvin. Ja meidän linnut ovat terveitä ilman että niihin pumpataan koko ajan antibiootteja niin kuin jossain päin Eurooppaa tehdään”, Lea Lastikka sanoo Ilta-Sanomien haastattelussa. Lastikan toistelema myytti eläinten terveydestä hyvinvoinnin mittarina on ammuttu useaan kertaan alas, viimeksi tässä artikkelissa.

Kyllä. Suomessa on muuta maailmaa terveemmät linnut eikä meillä käytetä antibiootteja. Broileriteollisuus vetää aina tämän kortin hihasta ja kuvittelee, että se suojaa kaikilta edistyksellisemmiltä eläinten hyvinvointia koskevilta vaatimuksilta. Onko liikaa vaadittu, että broilerikin voisi:

  • Olla jotain muuta kuin nopeakasvuiseksi ja lihaksikkaaksi jalostettu möhkäle, jonka terveys ja hyvinvointi kärsivät tehokkaaksi optimoidusta tuotannosta?
  • Elää väljemmin kuin 42 kiloa lintuja neliömetrillä?
  • Päästä ulkoilemaan ja toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan?
  • Ja voisiko broileriteollisuus suhtautua myös broileriin hieman empaattisemmin eläimenä, jolla on hyvä tai huono elämä ja kyky kärsiä? Nykyisessä tuotantotavassa asenne lintuun yksilönä tuntuu olevan samaa luokkaa kuin porkkanaan.
Tältä näyttivät 11 vuorokauden ikäiset broilerit tänä keväänä vierailullamme seuraavaa kirjaprojektiani varten.

Tältä näyttivät 11 vuorokauden ikäiset broilerit tänä keväänä vierailullamme seuraavaa kirjaprojektiani varten.

PS. Unohdin, että piti kommentoida myös Huttulan Kukon lanseeraamaa Naapurin Maalaiskana -brändiä. Kiitos kommentoijalle että muistutit siitä! Tässä vastaukseni:

Jyrki Sukulan brändillä myytävä Naapurin Maalaiskana tuli kauppoihin siinä vaiheessa kevättä, että elin täysin vauvakuplassa pienen nyyttini kanssa enkä oikein ehtinyt perehtyä siihen. Sen perusteella mitä olen lukenut, siinä on jotain parannuksia normituotantoon verrattuna. ”Naapurin maalaiskana” on silti aika hämäävä ja romantisoitua markkinointipuhetta.

Tämän Iltalehden jutun perusteella nämä ”maalaiskanat” tosiaan elävät pidempään eli 54-56 vuorokautta (normaalisti 39) ja kasvatustiheys on harvempi 32 kiloa lintua per neliömetri kun normaali on 42. Mutta sitä ei kerrota ovatko ”maalaiskanat kuitenkin samaa jalostusjätti Aviagenin Ross-broilerihybridiä kuin mukin kotimainen tuotanto. Heillä on oma hautomo, mikä periaatteessa mahdollistaisi jonkin toisenkin rodun käyttämisen, mutta sitä ei mainita. Sanoisin siis, että Naapurin Maalaiskana on askel oikeaan suuntaan, mutta tuntematta heidän tuotantotapaansa sen tarkemmin en voisi suositella. Enkä ole itse ostanut, sillä suhtaudun hieman skeptisesti.

Jos suhtautuu epäluuloisesti gmo-soijaan, tuo tarjoaa vaihtoehdon koska linnut syövät vain kotimaista viljaa. Mutta olen huomannut, että aika usein kokit lähtevät tuotekehittelyssään maku ja markkinointikelpoinen brändi edellä. Hyvinvointikriteerit eivät esimerkiksi ole mitenkään erityisesti esillä Naapurin maalaiskanojen omilla sivuilla. Mainosvideokin keskittyy ympäristönäkökohtiin.

Päivitys 11.8. Jyrki Sukula vastasikin blogini kommenteissa ja tarjosi kiinnostavaa lisätietoa Naapurin Maalaiskanojen tuotantotavoista. Lue alta kommentit!

13 vastausta artikkeliin ”Hämäävä ”perhetilan broileri” on hyvä syy vaatia reiluja merkintöjä

  1. Jyrki Sukulan brändillä myytävä Naapurin Maalaiskana tuli kauppoihin siinä vaiheessa kevättä, että elin täysin vauvakuplassa pienen nyyttini kanssa enkä oikein ehtinyt perehtyä siihen. Sen perusteella mitä olen lukenut, siinä on jotain parannuksia normituotantoon verrattuna. ”Naapurin maalaiskana” on silti aika hämäävä ja romantisoitua markkinointipuhetta.
    Tämän Iltalehden jutun perusteella nämä ”maalaiskanat” tosiaan elävät pidempään eli 54-56 vuorokautta (normaalisti 39) ja kasvatustiheys on harvempi 32 kiloa lintua per neliömetri kun normaali on 42. Mutta sitä ei kerrota ovatko ”maalaiskanat kuitenkin samaa jalostusjätti Aviagenin Ross-broilerihybridiä kuin mukin kotimainen tuotanto. Heillä on oma hautomo, mikä periaatteessa mahdollistaisi jonkin toisenkin rodun käyttämisen, mutta sitä ei mainita. http://www.iltalehti.fi/ruoka/2014052218330734_ru.shtml
    Sanoisin siis, että Naapurin Maalaiskana on askel oikeaan suuntaan, mutta tuntematta heidän tuotantotapaansa sen tarkemmin en voisi suositella. Enkä ole itse ostanut, sillä suhtaudun hieman skeptisesti.
    Jos suhtautuu epäluuloisesti gmo-soijaan, tuo tarjoaa vaihtoehdon koska linnut syövät vain kotimaista viljaa. Muttaolen huomannut, että aika usein kokit lähtevät tuotekehittelyssään maku ja markkinointikelpoinen brändi edellä. Hyvinvointikriteerit eivät esimerkiksi ole mitenkään erityisesti esillä Naapurin maalaiskanojen omilla sivuilla. Mainosvideokin keskittyy ympäristönäkökohtiin. http://www.naapurinmaalaiskana.fi/

  2. Olen itsekin seuraillut mielenkiinnolla keväällä aloittanutta Huttulan Kukon Naapurin Maalaiskanaa ja heidän Facebook-sivuilta muistan lukeneeni, että heidän rotu on Cobb-jaloste. Sieltä löytyy myös tietoa tuotantotavoista, mutta ehkä voisivat vielä tuoda noita faktojaan paremminkin esille meidän kuluttajien tietoisuuteen.

  3. Osaisitko selittää, miten tämä 2 viikkoa lisää elinaikaa kanoille (eli broilereille) – jotka periaatteessa voisivat elää 5 – 15 vuotta – tekee asiasta jotenkin inhimillisemmän?

  4. Ei kaksi viikkoa lisää elinaikaa teekään tuotantotavasta periaatteen tasolla juuri sen hyväksyttävämpää. Mutta ymmärtääkseni suuri osa terveysongelmista on yhteydessä juuri nopeaan kasvuun: sydän- ja verisuonet, keuhkot ja jalkojen luusto eivät aina pysy perässä. Joten hitaammalla kasvulla saadaan linnusta terveempi ja vähemmän kärsivä. Se korjaa edes hieman ongelmaa, jonka broilerien jalostus on äärimmilleen vietynä aiheuttanut. Se ei muuta sitä, millaista tehotuotantoa broilerien hallikasvatus on ja miten pieni linnun yksilöarvo on. Mutta jos jotenkin voi vaikuttaa, niin toivoisin että Suomessa siirryttäisi terveempiin ja hieman hitaammin kasvaviin jalosteisiin Rossista. Kokonaisuuden kannalta se on pieni askel, mutta edes jotain.

  5. Moi Elina ja kiitos hyvästä ja tärkeästä kirjoituksestasi!

    Naapurin Maalaiskanalle eläinten hyvinvointi ja siihen liittyvien seikkojen jatkuva seuraaminen sekä kehittämien ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita. Lähtökohtamme uutena pienenä toimijana on, että lintujen hyvinvointi on perusta laadukkaalle tuotteelle ja kannattavalle toiminnalle.

    Siipikarjan kasvatuksessa on kolme toisistaan ominaisuuksiltaan poikkeavaa rotulinjaa: Ross, Cobb ja Hubbart. Kasvatuskokeiden myötä olemme valinneet Cobb-rodun ja tuleva luomulintumme on hidaskasvuisempi Cobb ”Sasso”. Ruokintamme, joka perustuu kotimaiseen itse kasvatettuun viljaan ja palkokasveihin, soveltuu kyseiselle rodulle parhaiten ja mahdollistaa hitaan ja ennen kaikkea tasaisen kasvun ja sen myötä terveen, hyvinvoivan linnun.

    Naapurin Maalaiskanojen kasvatustiheys on nyt 32 kg/m² ja olemme hyvää vauhtia lähestymässä tavoitettamme 28 kg/m². Joten aivan oikeaa tietoa sinulla Elina on, kasvatustiheytemme on paljon harvempi kuin normaalisti käytetty 42 kg/m². Me emme muutenkaan harjoita tehotuontantoa, käytämme muun muassa ns. parviharvennusta eli keräämme linnut käsin (emme siis käytä koneita kuten tehotuotannossa on tapana). Teemme jatkuvasti kokeita parantaaksemme eläinten hyvinvointia. Valotehon äkilliset muutokset (pilvet) johtavat usein parven ryntäilyyn valoa kohti, jonka seurauksena linnut vahingoittavat toisiaan (mm. siipivauriot). Siksi kasvatamme lintumme käyttäen luonnonvalolamppuja, jotka jäljittelevät luonnonvaloa ja sen luontaista rytmiä. Luonnonvalolampuilla on havaittu suora yhteys linnun kasvun tasaisuuteen (ei nopeuteen) ja näin ollen myös lihan laatuun.

    Eläinten kasvatuksessa on monia riskejä, kuten ulkoilusta aiheutuva kampylobakteerin ja salmonellan tartuntavaara. Tämä on syy siihen, että olemme joutuneet kasvattamaan lintumme toistaiseksi sisätiloissa. Luomulintumme tulevat toki ensi vuonna ulkoilemaan katetuissa tarhoissa.

    Toivottavasti tämä vastaus selkeytti tuontantotapaamme ensihätään. Suunnittelemme nyt myös muita keinoja havainnollistaa tätä tärkeää tietoa kaikille jaettavaksi, joten palataan pian!

    Kettuterveisin,
    Jyrki

    P.S. Mikäli Elina haluaisit vierailla tilallamme Koski Tl:ssä, niin järjestämme mielellämme tutustusmiskäynnin!

  6. Hei Jyrki ja kiitos vastauksesta! Kuulostaa siltä, että olette ottaneet hyviä askeleita oikeaan suuntaan. Mukava kuulla, että teiltäkin on tulossa luomuvaihtoehto ja että ne linnut pääsevät ulkoilemaankin!

    Käsin lintujen keräämisessä vrt. kone on kuulemma perinteisesti sattunut jopa enemmän murtumia ja ruhjeita kuin koneella kerätessä. Kone kun tekee tasaisesti eikä sillä ole pahoja päiviä. Miten olette kokeneet käsin keräämisen ja oletteko tutkineet pakattujen lintujen vaurioita?
    Se on tietysti ikävä asia pienelle toimijalle, että pienillä siipikarjan teurastamoilla ei taida olla kuin sähkötainnutus. Missä teidän linnut teurastetaan ja oletteko keskustelleet mahdollisuudesta hiilidioksiditainnutukseen?
    Kuulen lisää mielelläni myös Cobb-jalosteen terveysominaisuuksista, jalkaterveydestä jne. Se on minulle tuntemattomampi.
    Tuo valorytmi on yksi perinteisessä hallituotannossa kritisoiduista asioista. Sillähän voidaan säädellä sitä miten paljon linnut liikkuvat ja syövät eli miten nopeasti ne kasvavat. Joten kuulostaa hyvältä jos pyritte noudattamaan luonnonvalon rytmiä.
    Mielenkiinnolla seuraan, miten toimintanne on kannattavaa taloudellisesti tuolla kasvatustiheydellä ja nopeudella!
    Laitetaan tilavierailu harkintaan. Syyskuussa voisin ennättää. Palaan tähän sähköpostitse – kuten huomaat, kysymyksiä rittää! 🙂

  7. Hei Elina!

    Kiitos vastauksestasi ja kysymyksistäsi – hienoa että aihe kiinnostaa!

    Eläinten hyvinvoinnin takaamiseksi koulutamme työntekijämme huolellisesti, joten tehokasvattamoista saatuja kokemuksia ei voi yleistää meihin. Olemme myös tehneet kaikkemme välttääksemme lintujen kuljetusaikaista stressiä.

    Kasvattamossamme manuaalinen keräys on paras menetelmä. Alhaiset teurashylkäykset osaltaan kertovat, että siipimurtumien ja kuljetuksissa tapahtuneiden onnettomuuksien lukumäärä on todella vähäinen. Meillä on oma, moderni teurastamo. Volyymien kasvaessa siirrymme kananpoikien hiilidioksiditainnutukseen, munintakanat tullaan edelleen tainnuttamaan sähköllä (manuaalilinja). Kuljetus hautomoltamme kasvatuspaikalle kestää muutaman minuutin, siirto teurastamolle tapahtuu puolessa tunnissa.

    Cobb-rodulla luuston vahvuus on hyvä ja jalkaterveyspisteet ovat erinomaisella tasolla. Kerromme mieluusti lisää ja olisikin mainiota jos pääset jo syyskuussa tilavierailulle. Palataan tähän siis sähköpostitse!

    Terveisin,

    Jyrki

  8. Moikka Elina!

    Kiitos taas kerran maanmainiosta blogista :). Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että myös broilerintuotantoon täytyisi meilläkin saada enemmän vaihtoehtoja. Aivan kuten kananmunilla free range ja luomu (erityisesti) ovat lyöneet läpi aika hyvin ja nykyisin melkein joka lähikaupasta saa ainakin jotain luomumunia. Muutos on ollut suhteellisen nopea ja on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että muutos on mahdollista, jos kuluttajat vain osaavat sitä vaatia ja saavat eläinten tuotantotavoista oikeanlaista ja puolueetonta tietoa.

    Perhetilan broilerit ovat kyllä mielestäni aikamoista viherpesua, mutta ilmeisen onnistunutta sellaista. Tuollainen onnistuu Suomessa, koska kuluttajilla ei ole ainakaan kovin laajasti hyvää tietoa tehotuotannon vaikutuksista ympäristöön tai eläinten hyvinvointiin. Varsinkaan suomeksi tällaista tietoa ei kauhean paljon ole olemassa, joskin sinä olet korjannut puutetta aika kiitettävästi. Toivottavasti kirjasi ja blogisi sanoma leviäisivät yhä uusille lukijoille :).

    Naapurin maalaiskana on askel oikeaan suuntaan, muttei varmasti vielä riittävä sellainen. Saa tosiaan nähdä, miten bisnes pyörii ;). Haasteita varmasti riittää. Hyvä alku on kyllä se, että ei luoteta samaan tavaraan, mitä muiden valmistajien paketissa on, vaan on lähdetty rohkeasti kokeilemaan toista hybridiä vanhan Rossin tilalle. Sehän on useissa yhteyksissä todettu olevan kaikkien valmistajien valinta, vain oma etiketti päälle ja se on on sitten siinä.

    Luonnonvalolamput ovat myös varmaan parempi valinta kuin tavallinen hehkulamppu/loisteputki. Broilereiden ulkoilusta sanoisin se verran, että se on varmasti aina jonkinlainen kompromissi tautien ja muun terveyden välillä. Varmasti ainakin aluksi ulkoilu saattaa lisätä bakteeriperäisiä tartuntoja, mutta voi olla, että aikaa myöden tämäkin asia saattaa korjautua. Seurataan mielenkiinnolla ja laita tekstiä, mikääli pääset tiloille vierailemaan. Hyvää syksyn jatkoa ja tsemppiä uuteen kirjaprojektiin.

  9. Hyvä Elina,

    Kiitos, kun huomioit minutkin blogissasi:)
    Kyllähän pienet parvikoot, ulkoilevat kanat jne. näyttävät mukavalta, sitä tuskin kukaan voi kieltää. Mutta, meidän tehtävämme on tuottaa ruokaa ihmisille. Ennusteiden mukaan vuoteen 2030 mennessä proteiinin tarve maailmalla kasvaa. Siipikarjaa pitää tuottaa 60 % enemmän, sikaa 42 %, nautaa 25 % ja kananmunia 48 % (Lähde: Robobank) Meidän elintarviketuotannossa olevien tulee tämä tarve täyttää. Toinen asia on tietysti, jos ei syö eläinproteiinia ollenkaan, onhan heitäkin väestössä muutama prosentti, mutta valtaosa haluaa lihaa, maitoa ja munia. Vegaanejahan tämä ei koske, jokainen tulkoon uskossaan autaaksi. Markkinoille tulee myös luomubroileria, kuten mainitsit. Hyvä näin, että kuluttajilla on valinnan varaa. Mutta tuskin valtaväestö pystyy ostamaan huomattavasti kalliimpaa siipikarjan lihaa ainakaan säännöllisesti. Broilerin kulutus on kasvanut vuodesta 1995 tähän päivään saakka joka vuosi. Broileri tulee ennusteiden mukaan ohittamaan sianlihan tuotannon jossain aikataulussa. On aivan paikallaan, että ns. erikoislintua tuottavat merkitsevät pakkaukseen tuotteen tuotantotavan, mitä järkeä olisi yrittää myydä 2-3 kertaa kalliimpaa lihaa ilman merkintöjä. Tämähän on tietysti sallittua ilman komission lupaa. Mm. Laber Rouge Ranskassa on erittäin tunnettu brändi, broilerit kasvavat hitaasti ja ulkoilevat mutta syövät tavanomaista rehua. Eläköön nämä erilaisuudet, sillä kuluttajiakin on niin moneen junaa. terveisin Lea Lastikka

  10. Lea, hienoa että kävit lukemassa blogiani. Toivottavasti se antoi edes hieman ajatelemisen aihetta!
    Toistaiseksi ainakin vastauksesi perusteella näyttää kuitenkin siltä, että argumenttini kaikuvat kuuroille korville. Sinä vetoat ”proteiinitarpeen kasvuun maailmalla”. Kysyntä kasvaa, joten tarpeen tyydyttäminen on oikeutettua keinoilla millä hyvänsä – niinkö? Eli jos on kysyntää, teollisuuden on vastattava siihen tehokkaimmalla mahdollisella tavalla? Puhtaasti voiton tavoittelun näkökulmasta ja esimerkiksi pörssiyhtiöiden omistajien logiikalla tämä on ymmärrettävää.
    Lihateollisuus näkee lihan kulutuksen kasvun positiivisena: markkina kasvaa! Itse näen asian päinvastoin: lihaa syödään yli tarpeen ja samalla kun lihantuotanto kasvaa, vaikutukset koskevat yhä suurempaa joukkoa eläinyksilöitä. Näin ollen siipikarjan kulutuksen kasvu viime vuosikymmeninä on mielestäni pelkästään surullinen ilmiö. Suomeen on syntynyt uusi, teollinen tapa tuottaa lihaa tavalla, jossa eläimen yksilöarvo on mahdollisimman pieni.

    Se on nimittäin tämänkin blogikirjoitukseni ydin: broileriteollisuus – ja sinä sen edustajana – ette tunnu tunnustavan broilerin arvoa eläinyksilönä. Olisiko mahdollista, että hyväksyisitte modernin, eläinten hyvinvointitutkimuksen mukaisen määritelmän eläinten hyvinvoinnista moniulotteisena eläimen kokemuksena? Siis sen sijaan, että hoette argumenttia terveydestä hyvinvoinnin mittarina. Etenkin kun Ross 508 -jalosteen kohdalla sekin on hyvin kyseenalaista… Se, että Suomessa ei käytetä antibiootteja ei vielä kerro koko totuutta.

  11. Hei vaan Elina! Löysin blogisi ja ilahduin miten asiallisesti ja hyvin kirjoitat aiheesta jota on joskus sietämätöntä lukea. Itse olen eettisistä syistä luomulihan syöjä, ja aloin guuglaamaan kun tamperelainen Los Pollos-ravintola mainosti ”eettisempää kananlihaa”. En mennyt vipuun kun mainoksessa puhuttiin ”lähitilasta” ja ”GMO-vapaasta ruokinnasta”, ja suoraan sanottuna minulle ei ole niin tärkeää, mitä eläimet syövät vaan se, että ne saisivat elää mahdollisimman lajityypillistä elämää hyvissä oloissa. Mutta löysin siis tämän sivun ja kiinnostuin mikähän on tilanne nyt vuonna 2017, miten on Naapurin Maalaiskanan tuotantotapojen laita tällä hetkellä?

  12. Nyt kun jälleen broileri puhuttaa erityisesti tuoreen Ylen Puoli Seitsemän-ohjelman tekemän Atria-pätkän myötä haluaisin minäkin kuulla mikä on tilanne Naapurin kananpojan kanssa tällä hetkellä..? Millä perusteella puhutaan broilerista ja millä perusteella kanasta..? Naapurin kana siis on kuitenkin broileri, eikä kana..? Jännää sikäli, että tällainen nimikikkailu markkinoinnissa sallitaan, mutta kaikki tuki eettisemmälle tuotannolle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *