Kysymyksiä ja vastauksia

Miten kirja sai alkunsa? ”Olen kotoisin maalta, mutta en ollut erityisesti ajatellut eläinten hyvinvointikysymyksiä – vaikka pyrinkin tekemään vastuullisia kulutuspäätöksiä. Vuonna 2010 aloin seurata maatalouspolitiikkaa ja elintarviketeollisuutta Helsingin Sanomien taloustoimituksessa. Kirjoitin laajan juttusarjan eläinten hyvinvoinnista Suomessa, seurasin porsaiden elämää pöytyäläisellä sikatilalla, vierailin monilla maatiloilla ja teurastamoissa. Vähitellen aloin käsittää, miten pihalla lukijamme, monet työkaverini ja tavalliset ihmiset ovat eläinten elämästä. Huomasin yhä useammin selittäväni näistä aiheista tutuille lounaspöydässä. Niinpä tarjosin kirjaideaani Atena-kustantamolle, joka päätti heti lähteä mukaan. Siirryin Talouselämä-lehteen syksyllä 2011 ja kirja valmistui melko nopeassa tahdissa töiden ohella.”

Pöytyällä syntyi HS:n seurantaporsas 301. Kuva: Antti Johansson

Kenelle kirja on suunnattu? ”Kuluttajille jotka kaipaavat lisää tietoa ruokansa alkuperästä, kaikille joita tuotantoeläinten elämä Suomessa kiinnostaa.”

Miten kirjan kirjoittaminen on muuttanut omaa lihansyöntiäsi? ”Liha on aina ollut keskeisessä roolissa perheemme ruokakulttuurissa, jossa molemmat ukit ovat metsästäneet ja jossa lähes kaikki tutut ruoat ovat sisältäneet lihaa. Siksi lihansyönnistä kokonaan luopuminen tuntuisi kovin vaikealta ja suurelta uhraukselta. Mutta tieto lisää tuskaa ja kirjaprojektin myötä omakin syömiseni on muuttunut. Ostan aina jos mahdollista luomua ja tilaan lihaa suoraan pientuottajilta. Useimmiten lounasravintoloissa valitsen kala- tai kasvisvaihtoehdon. Syön aiempaa vähemmän lihaa, mutta panostan laatuun ja siihen, että voin olla varma eläinten hyvinvoinnin toteutumisesta. Se on kalliimpaa, mutta mielestäni se on rahan arvoista. Ei lihan kuulukaan olla halpaa, vaan hyvinvoinnista pitää maksaa!”

Miten tuotantoeläimet Suomessa voivat? ”Hyvin ja huonosti. On pieni joukko tiloja joilla eläimet voivat todella hyvin ja joilla eläinten oloista huolehditaan viimeisen päälle. Sitten on suuri joukko keskivertotiloja, jotka täyttävät eläinsuojelulain vaatimukset mutta joilla olisi enemmän tai vähemmän parannettavaa. Ja sitten ovat tilat, jotka täyttävät lain minimin vain niukasti tai ei lainkaan ja joilla eläinten hyvinvointi vaarantuu vakavasti. Monet eläinsuojelulain kohdat kaipaisivat uudistamista sillä lain noudattaminenkaan ei suinkaan takaa eläinten hyvinvointia.”

Mitkä ovat suurimmat epäkohdat eläinten nykyisissä oloissa? ”Eläinlajista riippumatta voisi sanoa, että suurin ongelma ovat ahtaus ja virikkeettömyys. Suurimpia yksittäisiä asioita joista todennäköisesti keskustellaan myös eläinsuojelulain tulevan uudistuksen yhteydessä ovat emakoiden pitäminen kääntymisen estävissä häkeissä niiden porsaiden ollessa pieniä, talvikaudella lehmien pitäminen parteen kiinni kytkettyinä, vasikoiden sarven alkujen polttaminen kolvilla ilman puudutusta ja kivunlievitystä ja pitäisikö kipulääkitys määrätä pakolliseksi porsaiden kastroinnissa.”

Millainen hyvinvointi sitten olisi tarpeeksi? ”Perusedellytyksiä ovat tietysti sellaiset asiat, kuin että eläimellä on hyvää ruokaa ja juomaa, puhdas ja mukava ympäristö, että se on terve, sillä on lajitovereiden seuraa, mahdollisuus sille lajityypilliseen käyttäytymiseen eikä olosuhteissa ole mitään sitä pelottavaa tai stressaavaa. Hyvinvointi kuitenkin riippuu eläinyksilön omasta kokemuksesta. Eläimille pitäisi voida tarjota myös miellyttäviä kokemuksia jotka ovat niille itselleen tärkeitä, kuten sioille mahdollisuus tonkimiseen ja vasikoille riittävästi tilaa leikkiä kavereiden kanssa. Hyvinvointitutkimus auttaa näiden eläinten lajityypillisten tarpeiden määrittelyssä. Eläinyksilön oman kokemuksen huomioiminen tarkoittaa, että eläimellä on muutakin arvoa kuin välinearvo elintarviketeollisuuden raaka-aineena. Minulle on tärkeää, että eläimiä ei kytketä kiinni tai pidetä häkissä ja että ne pääsevät sään salliessa ulkoilemaan.”

Mitä tavallinen kuluttaja voi tehdä? ”Se riippuu siitä, mitä itse pitää riittävänä hyvinvointina. Jos tuntuu siltä, että Suomessa kaikki on kuitenkin riittävän hyvin muun maailman käytäntöihin verrattuna, voi kiinnittää huomiota ruoan alkuperämaahan. Mutta toistaiseksi Suomessa luomu on ainoa valvottu ja säännelty merkintä joka takaa eläimille lainsäädännön minimiä paremmat olot monissa ratkaisevissa hyvinvointikysymyksissä. Vain kananmunissa kuluttaja voi valita virikehäkkimunien, lattiakanalan munien ja luomumunien väliltä. Myös muihin eläintuotteisiin tarvittaisi hyvinvointimerkintöjä jotka mahdollistaisivat kukkarolla äänestämisen. Parsinavetassa lehmät ovat kiinni kytkettyinä ja pihattonavetoissa vapaana, mutta meijeriautossa maito menee samaan tankkiin eikä kuluttaja voi valita. Missä viipyy vapaan lehmän maito ja liha? Entä vapaan possun liha? Vaikka kuluttajalla on toistaiseksi rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa, asian tärkeyden voi tuoda esille antamalla elintarvikeyhtiöille palautetta ja kysymällä ruoan alkuperästä ravintolassa ja kaupassa. Ehkä sillä tavoin myös ravintolat alkaisivat merkitä avoimesti sen, mistä lounassalaatin broileri on peräisin ja miten kakuissa käytetyt kananmunat on tuotettu.”