Antti Nylen on oikeassa – Mutta meillä oli syy tehdä toisin

Aamun Hesarissa Antti Nylenin kiinnostava analyysi Nakki lautasella -kirjastamme.
Arvio on juuri sellainen, kuin Nyleniltä odotinkin. Siis hyvä ja kriittinen analyysi, jossa Nylen osuu ns. arkaan paikkaan. Hän on nostanut esiin kirjan peruslähtökohdassa ongelman, joka on tietysti hyvin meillä tekijöilläkin tiedossa. Olen Nylenin kanssa samaa mieltä. Mutta se on vain yksi näkökulma.

Tiedän, että on jossakin määrin ongelmallista että emme kirjassa esitä eläimiä enempää yksilöinä, korosta niiden elämän ikävyyttä, kyseenalaista niiden kohtelun ja tappamisen oikeutusta ja esitä voimakkaampaa näkemystä. Nylen nostaa esiin sanan ”kiihkoton” kääntöpuolen eli sen että emme tuomitse tai osoittele. Hänelle se on ongelma ja ymmärrän näkökulman hyvin.

Mutta valitsimme toisin monesta syystä. Ensinnäkin on kaupalliset syyt, eli halusimme tehdä kirjan mahdollisimman laajalle kohderyhmälle. Kiihkottomuuden vastakohta eli kiihkoilu on omiaan vieraannuttamaan tavallista kuluttajaa. Jos olisimme valinneet tiukan linjan, olisimme todennäköisesti puhutelleet vain pientä, valmiiksi eläinten oikeuksista hyvin tietoista kohderyhmää.

Uskon, että maltillisemmalla linjalla voimme lopulta vaikuttaa enemmän, suurempaan joukkoon, edes hieman. Tästä syystä kirjan loppukohtauksessa on juuri sellaisia ongelmia, jotka Nylen nostaa esiin. Se oli todella vaikea kirjoitettava. Päädyimme mielestäni silti parhaaseen mahdolliseen kompromissiin tämä lähtökohta huomioiden. Halusimme jättää keskustelun ja johtopäätösten tekemisen perheille itselleen.

Uskon asioiden näyttämisen voimaan. Teollisen eläintuotannon ja lastenkirjojen perinteisen romantisoidun kuvaston välillä on valtava kuilu. Me näytämme ensimmäistä kertaa lastenkirjassa, miltä eläinten kasvattaminen elintarvikkeiksi oikeasti näyttää. Toivottavasti lisäämme lasten ja perheiden tietoa aiheesta ja sitä kautta herätämme ajatuksia ja keskustelua, toivottavasti tunteitakin.

Onko olemassa pelko siitä, että vain näyttämällä (ei alleviivaamalla) samalla normalisoimme nykytilaa? On toki. Kerromme miten asiat ovat ja joissakin perheissä toki kirjaa voidaan tulkita myös niin, että näytetyt eläinten tuotantotavat ovat oikein ja hyväksyttäviä. Mutta se on perheen oma valinta. Minä en hyväksy emakoiden pitämistä häkeissä, lihasikojen pitämistä betonisissa karsinoissa tai lehmien pitämistä parteen kytkettyinä. Mutta en halua tehdä sitä johtopäätöstä lukijan puolesta.

Emme tehneet pamflettia kasvissyöjäperheille. Teimme lastentietokirjan eläintuotannosta Suomessa.

Nakki lautasella mediassa: ”Realismi toimii kuin häkä”

Nakki lautasella, kansi: Christel Rönns

Nakki lautasella, kansi: Christel Rönns

Kokoan tähän poimintoja kirjan vastaanotosta mediassa. Lastentietokirjamme on arvioitu mm. Keskisuomalaisessa ja Savon Sanomissa (yhteinen arvio), Suomen Kuvalehdessä, Talouselämässä, Mindo-,  Lukujonossa- ja Sininen keskitie -blogeissa.

Helmet-kirjaston sivuilla kerrotaan kirjasta ja sen tekemisestä kivasti. Samalla annoin vinkit omista lastenkirjasuosikeistani! Olen käynyt Ylen Aamu-tv:ssä puhumassa kirjasta ja siitä, miten lapsille voi kertoa lihan alkuperästä. Yle Puheen radio-ohjelmassa on hieman pidemmin samasta aiheesta. Kiitos myös Radio Helsingille kiinnostavasta ja hauskasta keskustelusta!

Päivitän tätä sivua sitä mukaa kun juttuja tulee lisää! Tässä muutama sitaatti kirja-arvioista:

”Lappalainen onnistuu tekemään saman kuin palkitun Syötäväksi kasvatetut -kirjankin kanssa: hän kirjoittaa suomalaisten maatilojen arjesta realistisesti ja kiihkottomasti. Nakki lautasella -kirjassa hän tekee sen vielä lapsille sopivalla tavalla. Eläinten tappamisella ei mässäillä, mutta sitä ei myöskään peitellä. Mielestäni on hienoa, että vihdoin tällainen tietopaketti ruoantuotannosta on tehty lapsillekin. Kirjan kruunaa Christel Rönnsin sympaattinen kuvitus.” Lukujonossa-blogin Sanna Ruoho

”Kirja on asiallinen, eikä mässäile eläinten kurjuudella. Puhtaat faktatkin ovat hurjia, ja arastelen lukea kirjaa lapsille. Nelivuotias kysyy monta kertaa, miksi. Miksi poikatiput tapetaan? Miksi vasikat viedään emonsa luota pois heti syntymän jälkeen? Eikö se ole surullista? Tavallisesti lapset törmäävät tällaiseen tietoon aikaisintaan teini-iässä, mutta miksi oikeastaan? Kirja ei usuta kasvissyöntiin, mutta kehottaa miettimään, miten eläimet ovat eläneet. Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja kivasti kuvitettu, ja se tarjoaa paljon uutta tietoa lapsille, varmasti aikuisillekin.” Elina Venesmäki, Suomen Kuvalehti

”Kirja on selkeä, ja hauskan kuvituksen ansiosta lukijasta tuntuu kuin olisi itse – aikuisena tai lapsena – mukana eläinlääkäri-isän ja hänen kahden lapsensa kierroksella navetassa, sikalassa ja kanalassa. Samalla vahvistuu tekijöiden viesti siitä, että eläimen tulee tuotantoeläimenäkin saada elää eläimen arvoista elämää. Jos näin on, ei nakkikastikkeenkaan syöminen tunnu niin pahalta. Keijukais- ja vampyyritarinoiden jälkeen todellisuuteen pohjautuva tarina toimii kuin häkä.” Talouselämä-lehti, Eija Pöysä

”Kirjan julkaisutilaisuudessa mainittu “kaunistelematta ja kauhistelematta” kuvaa julkaisua hyvin. Piirretyissä kuvissa näkyy emakkohäkkejä, lehmiä parsinavetassa sekä kymmenien tuhansien lintujen kanaloita. Kirja ei kuitenkaan mässäile eläintuotannon ikävillä asioilla, vaan on enemmänkin tietopaketti lapsille tuotoeläimistä ja eläimistä yleensäkin. Siinä tutustutaan myös esimerkiksi lehmän mahoihin ja kananmunien syntyyn.” Reetta Laamo Mindo-blogissa

”Kirja koostuu hauskoista proosateksteistä, selkeistä tietoiskuista sekä värikkäästä ja humoristisesta kuvituksesta, joka erinomaisella tavalla myötäilee niin tarinaa kuin tieto-osuuttakin. Lappalaisen teos on upea osoitus siitä, että kuvakirja voi olla myös vahva, eheä ja kiinnostava tietokirja. […] Teos sopii mainiosti vanhempien ja lasten yhteisiin lukuhetkiin, sillä se herättää varmasti pienessä lukijassa kysymyksiä. Kyllähän me suurin piirtein tiedämme, mistä ruokamme tulee, mutta harvemmin mietimme sen eettisyyttä.” Marja Welin, Keskisuomalainen & Savon Sanomat

”Kirja on oikein hieno lasten tietokirja ja kuvitus on taattua Rönns -laatua. Kirja ei kuitenkaan ole  mikään jatkuvaan lukuun päätyvä kirja/ iltasatukirja, vaan sellainen jonka äärelle saavutaan harvemmin mutta silloin kun siinä ollaan, ollaan sitten ajatuksella. Todella hyvä keskustelua herättävä kirja ja tätä voisi kyllä käyttää hyvin oppimateriaalina. Mielekkääseen ja selkeään asuun aseteltu tieto on usein oppijalle motivoivampaa tiedonhakua kuin ankeuttajateokset. Usein kaipailen tietokirjoihin realistisia valokuvia, mutta toisaalta Rönnsin kuvitus on mukavan realistista, eikä esimerkiksi possuilla ole pöksyjä jalassa, joten se istuu kauniisti tekstin vakavuuteen ja antaa sille paremmin lähetyttävyyttä kohderyhmässään, eikä muutu näin liikaa oppikirjamaiseksi. Pitänee vielä kuitenkin alleviivata, että kirjassa on kaiken kaikkiaan hyvä tunnelma, vaikka aihepiiri vetääkin välillä kovin vakavaksi!” Sininen keskitie -blogi

”Uskaltaako lapselle kertoa, mistä nakit tulevat?”

Olen viime aikoina miettinyt aika paljon sitä, miten vanhemmat perustelevat lapsilleen lihansyöntiä ja mitä eläintuotannosta lapsille kerrotaan. Kun lapsi tajuaa että lautasella oleva nakki on ollut pala eläintä, mitä lapsen päässä tapahtuu ja miten me aikuiset siihen reagoimme? Tämä olisi kiinnostava tutkimusaihe! Miten teidän perheessänne asiasta on puhuttu ja millä seurauksin? Esitän blogitekstin lopuksi joitakin kysymyksiä ja arvon vastanneiden kesken kaksi kappaletta Nakki lautasella -kirjaa. Osallistu siis keskusteluun!

Minua haastateltiin tällä viikolla Yle Puheessa ja juttu sai netissä otsikon: ”Uskaltaako lapselle kertoa, mistä nakit tulevat?” Kysymys paljastaa oikeastaan meistä ja eläintuotannosta hirvittävävän oleellisen seikan. Tunnustamme itsekin, että eläintuotanto on jotain niin kamalaa ja arveluttavaa, että lapsi järkyttyisi jos tietäisi koko totuuden.

Oikeastaan kysymykseen on monta hyvin erilaista vastausta riippuen vastaajan omasta taustasta – ja siitä miten yksityiskohtaisesti ja inhorealistisesti nakkien alkuperäistä aikoo kertoa. Lapsia ei tietenkään kannata ahdistaa liian rankoilla asioilla ikätasoon nähden. Mutta vaalien jälkeen Suomessa on puhuttu paljon kuplista, eli siitä miten kansa on jakautunut elämäntapojensa ja arvojensa pohjalta erilaisiin todellisuuksiin. Myös tässä kysymyksessä on havaittavissa jyrkät ääripäät.

Monissa kaupunkilaisissa perheissä vanhemmat ovat itsekin hyvin etääntyneitä eläintuotannosta. Jos asia on kaukana perheen arjesta, lapselle saattaa valjeta hyvin myöhään mitä ne jauheliha tai broileri oikeasti ovat. Näin kävi esimerkiksi meidän retkellämme kirjan tausta-aineistoa kootessa. Kerroin takapenkillä istuville lapsille, miten munivat kanat ja lihantuotantoon jalostetut kanat ovat erilaisia ja elävät erilaisissa paikoissa. Yksi lapsista sai oivalluksen ja tokaisi: ”Ai broileri on kanaa!” Hän ei vain ollut tullut koskaan ajatelleeksi, mitä broileriksi kutsuttu ruoka on, eikä asiaa oltu selitetty.

Ristiriitaa vielä pahentaa se, miten saduissa eläimet inhimillistetään ja esitetään söpöinä eläinvauvoina. Jos lasten eläinkuva on peräisin lastenohjelmien puhuvista pörröeläimistä ja vierailusta kotieläinpihalle, kuilu todellisuuteen kasvaa valtavaksi. Jos mikään ei valmista kohtaamaan eläintuotannon arkea, se voi olla lapselle kovin iso ristiriita kerralla pureskeltavaksi.

Lastenkirjan onnellinen possu rypee tietysti pihalla mudassa. Kuva teoksesta Viirun ja Pesosen kylvöpuuhat (1990).

Lastenkirjan onnellinen possu rypee tietysti pihalla mudassa. Kuva teoksesta Viirun ja Pesosen kylvöpuuhat (1990).

 

Valokuvaaja Jo-Anne McArthurin kuva suomalaisesta sikalasta Eläintehtaat.fi-sivustolta. Kuva edustaa sivuston "siisteimmästä" päästä olevaa valikoimaa, mutta havainnollistaa tuotannon arkirealismia likaisuudessaan ja virikkeettömyydessään.

Valokuvaaja Jo-Anne McArthurin kuva suomalaisesta sikalasta Eläintehtaat.fi-sivustolta. Kuva edustaa sivuston ”siisteimmästä” päästä olevaa valikoimaa, mutta havainnollistaa tuotannon arkirealismia likaisuudessaan ja virikkeettömyydessään.

Osa vanhemmista välttelee aiheesta puhumista, kaunistelee asioita tai jopa valehtelee lapsilleen, koska arvioi todellisuuden olevan liian ikävä kuultavaksi. Tiedän myös perheitä joissa lapsi on kieltäytynyt syömästä lihaa kuultuaan mitä se on. Ei siis ihme, että moni pelkää lasten hankalia kysymyksiä. Mutta suojellaanko lapsia jo liikaa ja pidetään pumpulissa? Se on ongelma siksi, että vastuulliseen kuluttajuuteen kasvaminen edellyttäisi keskustelua, jossa lapsi alkaa vähitellen saada eväitä omaan ajatteluunsa ja eettisten valintojen tekemiseen.

Toinen ääripää ovat maaseudulla elävät perheet, erityisesti ne joissa tuotetaan eläimiä tai joissa joku perheenjäsen metsästää. Tulen itsekin sellaisesta perheestä. Asuin suuren osan lapsuudestani setäni maitotilan naapurissa. Kun oli pieni, siellä oli vielä lihakarjaa. Minulle on normaalia, että meidän keittiönpöydällä paloiteltiin naudan takaneljännestä. Näin jo pienenä, miten ukkini nylkivät metsästämiään jäniksiä (tai useimmiten kyllä isompia serkkujaan eli rusakoita).

Jos kasvaa sellaisessa ympäristössä, ruoan alkuperä on jatkuvasti esillä. Lapsi oppii pitämään omaa elinpiiriään ja vanhempiensa toimintaa normaalina ja hyväksyttävänä. En muista koskaan varsinaisesti järkyttyneeni mistään näkemästäni eikä äitinikään muistanut, että asia olisi noussut esiin. Mutta omassa elämänpiirissäni näin vain aikansa mittapuulla erittäin hyvin hoidetun maitotilan. En tiedä miten olisin reagoinut emakkohäkkeihin tai häkkikanaloihin. Eläintuotannossa oli paljon sellaista mistä järkytyin ja mitä en voi hyväksyä, kun aikuisena aloin ottaa asioista selvää.

Maalla asuvien perheiden todellisuus näkyy joissakin kommenteissa, joita ihmiset ovat esittäneet kirjaamme liittyvien uutisten perässä. Yksi esimerkki: ”Noooh, itse oon lapsesta asti seurannu ja auttanu isää palottelemaan, nylkemään ja tekemään jauhelihaa hirvestä, ja niistä melko verisistä muistoista ei ole mitään traumoja tullut. Ehkä lapsia _saattaa_ kauhistuttaa teollisessa lihantuotannossa nimenomaan se teollisuus, mutta epäilen, ja oon sitä mieltä, että lapsilta ei missään nimessä kannatta peitellä mitään. ”Mmmömömmöö, mutta meidän kultamussukka Korianteri-Viljami-Viherpippuri-Kullannuppu ei saa nähdä teuraaksi joutuvia/kuolleita eläimiä!””

Tässä toisessakin mallissa on ongelmansa, etenkin jos lapset kasvavat vain ajattelemaan eläimiä elintarvikkeiden raaka-aineena. Samalla olisi tärkeää muistaa opettaa empatian ja vastuullisuuden merkitystä. Kuinka monessa maataloudesta elantonsa saavassa lihansyöjäperheessä käydään keskustelua eläinetiikasta ja siitä, millaisissa olosuhteissa eläinten pitämistä vanhemmat pitävät hyväksyttävänä? Jos oma isä poltaa vasikoiden sarvet ilman eläinlääkärin tuomaa kivunlievitystä, kuinka moni lapsi alkaa kasvaessaan kyseenalaistaa edellisen sukupolven toimintatavat?

 ***

Palataan alkuperäiseen kysymykseen. Ensimmäinen vastaukseni on: Tietysti uskaltaa kertoa, miksi ei! Lapset ovat fiksuja, eikä lapsille saa valehdella. Osassa perheistä lasten kanssa on totuttu keskustelemaan avoimesti vaikealtakin tuntuvista aiheista. Kyse on myös siitä, että lapsille täytyy osata kertoa asioista kehitystasolle sopivalla tavalla. Aivan kaikkia karmeimpia tuotannon yksityiskohtia ei varmasti kannatakaan kertoa. En esimerkiksi näyttäisi pienelle lapselle Oikeutta Eläimille -järjestön kuvaamaa materiaalia, koska kuvat ahdistavat ja järkyttävät itseänikin. Ei pienille lapsille voi näyttää karmeimpia uutiskuvia sodasta tai muistakaan kriiseistä.

Nakki lautasella -kirjassa olemme tehneet parhaamme kertoaksemme eläintuotannosta juuri kohderyhmälle sopivalla tasolla ja oikealla tavalla. Tasapainon löytäminen oli vaikeaa ja jouduimme tekemään monia linjanvetoja tekstin muotoilusta ja kuvituksesta. Me tekijät mietimme näitä kysymyksiä omassa päässämme ja keskenämme – kustantamo ei sensuroinut asiassa millään tavoin.

Christel Rönnsin kuvitusta kirjasta Nakki lautasella.

Christel Rönnsin kuvitusta kirjasta Nakki lautasella.

Ja sitten tullaan siihen toiseen vastaukseeni: Ei, ihan kaikkea ei voi kertoa. Emme voineet laittaa kaikkea mukaan tähän kirjaan koska moni Suomen laissa hyväksytty ja eläintuotannossa normaalina pidetty asia on vain liian kamala lapsille kerrottavaksi. Esimerkiksi kerromme kyllä kirjassa, että vasikoiden sarvien alut poltetaan. Mutta kirjassa sen tekee eläinlääkäri, toisen lapsihahmon isä jonka mukana lapsihahmot kiertävät. Näin kirjan vasikka saa asiallisen kohtelun. Sen sijaan jätämme kertomatta, että suuri osa maitotiloista hoitaa kivuliaan toimenpiteen itse ilman kivunlievitystä. Olisi liian rankkaa kertoa lapselle, että pienelle eläimelle aiheutetaan kolmannen asteen palovamma, poltetaan kuumalla kolvilla luuhun asti – eikä kivusta välitetä niin paljoa että kutsuttaisi eläinlääkäri! Vastaavia esimerkkejä olisi useita.

Nakki lautasella kertoo tavallisesta suomalaisesta eläintuotannosta enemmän ja realistisemmin kuin mikään muu lastenkirja aiemmin. Otimme pitkän harppauksen perinteisten lastenkirjojen pihalla kuopsuttavista kanoista ja mudassa rypevistä possuista. Mutta ihan kaikkea lapsillekaan ei voi kertoa.

Kuten alussa lupasin, lopuksi on luvassa joitakin kysymyksiä. Kerro omista kokemuksistasi blogin kommenteissa ja voit osallistua kirjan arvontaan! 17.5. mennessä vastanneiden kesken arvotaan 2 kappaletta Nakki lautasella kirjaa.

  1. Kirjan vastaanotto perheissä tietysti kiinnostaa meitä kovasti. Mitä piditte kirjasta ja millaista keskustelua se kotonanne herätti?
  2. Miten olette kertoneet lapsille siitä mitä lautasella oleva liha on ja millaisia reaktioita se on herättänyt?
  3. Miten olette ylipäänsä keskustelleet eläintuotannosta ja millaisia ajatuksia tämä pohdintani aiheesta herätti?

Julkkaritunnelmia: Luomunakkeja ja lapsivieraita

Nakki lautasella on Elina Lappalaisen ensimmäinen lastenkirja mutta Christel Rönnsillä on kokemusta jo yli 60 kirjasta.

Olipas hauskan vappuiset kirjan julkkarit! Kiitos Tammelle mukavan tilaisuuden järjestämisestä. Erityisen hauskan tunnelman juhliin kuitenkin toivat koululaiset, eli koko kirjaprojektin ajan apunamme olleet espoolaislapset. Luomunakit, soijanakit, munkit ja sima tekivät kauppansa ja oli ilo seurata sitä miten lapset heti uppoutuivat lukemaan kirjaa! Hauskaa oli myös se, miten monet äitibloggaajat tulivat julkkareihin vauvojensa kanssa. Kiitos kaikille kun olitte mukana!

Nyt kirja on julkaistu ja kaupoissa joten jäämme jännittyneinä odottamaan vastaanottoa. Ainakin tähän mennessä sen lukeneet lapset ovat tykänneet tosi paljon. Äitini on luokanopettaja ja hän kertoi, että lapset innostuivat tänään kirjaa lukiessaan tekemään omia räppejä kananmunan rakenteesta! Oppilaat olivat myös lukeneet toisilleen hauskoja kohtia ääneen.

Kirjaa voi tilata esimerkiksi Suomalaisesta kirjakaupasta, Akateemisesta tai Infosta.

Kuulemme todella mielellämme palautetta, joten laita viestiä tämän tekstin kommenteissa, tai vaikka Twitterissä. Ja jos luet kirjaa, olisi hauskaa jos käyttäisit #NakkiLautasella -tunnusta Twitterissä ja Instagrammissa niin löydämme viestit. Hauskaa vappua kaikille!

Elina Lappalainen ja Christel Rönns Nakki lautasella -lastentietokirjan julkistuksessa.

Elina Lappalainen ja Christel Rönns Nakki lautasella -lastentietokirjan julkistuksessa.

"Meille tekijöille suurin asia on, jos lapset tämän kirjan kautta oivaltavat, että se lautasella oleva nakki on joskus ollut pala eläintä, jolla on ollut hyvä tai huono elämä. Ja että sillä on väliä."

”Meille tekijöille suurin asia on, jos lapset tämän kirjan kautta oivaltavat, että se lautasella oleva nakki on joskus ollut pala eläintä, jolla on ollut hyvä tai huono elämä. Ja että sillä on väliä.”

Luomunakit ja munkit maistuivat koululaisvieraille.

Luomunakit ja munkit maistuivat koululaisvieraille.

Röh röh, possumaisen hauskaa vappua! t. Elina Lappalainen ja Christel Rönns

Röh röh, possumaisen hauskaa vappua! t. Elina Lappalainen ja Christel Rönns

Olipas hyviä munkkeja!

Olipas hyviä munkkeja!

Christel Rönnsin matkassa: Nakki lautasella kuvitukset myynnissä

Kuvittaja Christel Rönnsin mielestä Nakki lautasella -kirjan kuvittaminen oli tavallista vaikeampaa kahdesta syystä. Rönns on kuvittanut yli 60 lastenkirjaa, hän on kokenut ja palkittu ammattilainen. Silti tässä projektissa riitti haastetta. Tulos on aivan upea, mutta lue mitä valintoja kuvittaja joutui matkalla pohtimaan!

Ensimmäinen haaste oli tyylin valinta. Tietokirjan kuvitus ei saisi olla liian tyylitelty ja sarjakuvamainen koska se etäännyttäisi todellisuudesta. Mutta jos realistisessa tyylissä mennään tarpeeksi pitkälle, olisi sama käyttää valokuvia. Miten siis piirtää eläimet juuri oikealla tavalla? Toiseksi oli kysymys siitä, mitä kaikkea lapsille voisi näyttää. ”Mietin sitä sitä erityisesti sikalan ja häkkikanalan kohdalla, etteivät kuvat saisi mennä liian rajuiksi”, Rönns kertoo.

Kuvittaja Christel Rönns Nakki lautasella -kuvituksen parissa.

Kuvittaja Christel Rönns Nakki lautasella -kuvituksen parissa.

Teknisestikin esimerkiksi emakkohäkin ja lypsyrobotin piirtämisessä riitti työtä, sillä Rönns halusi kaiken näyttävän juuri oikealta. ”Valokuvasin maatilaretkien aikana paljon ja tutkin tarkkaan myös netistä hakemiani kuvia”, Rönns sanoo. Kuvitustyöhön kului neljä kuukautta. ”Yhden aukeaman tekemiseen meni pari-kolme päivää taustatöineen.”

Aluksi Rönns piirtää luonnoksen lyijykynällä. Sitten hän piirtää sen puhtaaksi valopöytää vasten toiselle paperille ja skannaa tämän version tietokoneelle. Koneella hän käsittelee kuvasta mustarajaisen ääriviivapirroksen. Tulostettuna ne näyttävät värityskirjan sivuilta. Seuraava työvaihe onkin värittäminen ja sen Rönns tekee mangapiirtäjienkin suosimilla tusseilla joilla saa aikaan myös maalisiveltimen kaltaista jälkeä. Lopulta valmiit kuvat skannataan taas tietokoneelle kirjan taittamista varten ja mukaan liitetään tekstit.

Katso videolta miten Christel Rönns piirtää possun:

Alkuperäiset kuvitustyöt myynnissä – osta tauluksi possu, lehmä tai kana!

Nakki lautasella -kirjan kuvitusten originaaliversiot ovat myynnissä. Eläinkuvat sopivat vaikkapa lastenhuoneen seinälle tai maatalous- tai eläinjärjestön neuvotteluhuoneeseen, koululle tai työpaikan ruokalaan!

Isot kuvat 160 euroa, pienemmät 70-60 euroa (hintoihin lisätään postituskulut). Jos haluat tehdä kaupat, ota yhteyttä: christel.ronns (at) iki.fi tai tee tilaus alla olevalla lomakkeella. Saat gallerian suuremmaksi klikkaamalla kuvia. Kunkin työn hinta on merkitty kuvatekstiin.

Kuvien luvaton kopiointi ja käyttö on kielletty. Lehdistökäyttöön tarkoitetut isommat pressikuvat saat kustantamon kautta, kiitos!