Pala amerikkalaista maaseutua: Saparottomia possuja ja Raamattu argumenttina

Minnesotan maatalousvyöhykkeellä tapasin miehen, joka vetosi Raamattuun perustellessaan miksi eläimillä ei hänen mielestään ole oikeuksia. ”Koska Jumala loi ihmisen hallitsemaan eläimiä”, hän totesi. Näkemykseni eläimen lajityypillisen käyttäytymisen toteuttamisesta ei saanut lainkaan vastakaikua. Se oli hänelle ”eläinoikeuskysymys” – ja sellaisena ihan mahdoton ajatus.

Osana World Press Instituten toimittajakoulutusta ryhmämme oli parin päivän vierailulla Minnesotan eteläosassa, missä gmo-maissipellot vuorottelevat gmo-soijapeltojen kanssa. Pääsimme käymään pikaisesti myös sikatilalla. Perhetilaa esitteli meille tilan isäntä Sander Ludeman.

Yhdysvaltalaisittain kyse ei ole valtavasta sikalasta. 1990-luvulla rakennetuissa vanhemmissa avoseinäisissä halleissa elää noin 3200 sikaa. Muutama kuukausi sitten viereen valmistuneessa modernimmassa hallissa kasvaa 5000 sikaa. Peltoa sen sijaan kolmen veljeksen yhdessä omistamalla tilalla oli runsaat 3000 eekkeriä eli noin 1200 hehtaaria. Maissista suuren osan tila käyttää omien sikojen rehuksi, osa myydään Pioneer-yhtiön siemenviljaksi. Soijan tila myy kokonaan ja siitä osa menee vientiin.

Minnesotassakin on kylmä ja luminen talvi, joten avoseinäiset sikalat yllättivät. Hallit olivat kyljistään avoimia, mutta talveksi häkki-ikkunoiden eteen vedetään rullaverhot. Rakennuskustannukset jäävät selvästi suomalaista sikalaa halvemmiksi näin kevyissä halleissa. Oli paahtavan kuuma ja kostea päivä, 32 astetta lämmintä. Tuulettimet puhalsivat sikalaan ilmaa. Kiitos avoimien seinien, hajua oli vähemmän kuin yhdessäkään suomalaisessa sikalassa jossa olen käynyt.

Ainakin päällisin puolin eläimet näyttivät terveiltä. Niillä ei ollut silmin havaittavia sairauksia tai vammoja. Ne olivat aktiivisia, mutta ehkä hieman rauhattomia ja äänekkäitä. Sikala näytti siistiltä, eläimet olivat suhteellisen puhtaita ja hyvin ruokitun näköisiä. Kokonaan toinen kysymys on kuitenkin: voivatko siat hyvin, onko niillä elämisen arvoinen elämä ja voivatko ne toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Se ei tuntunut olevan tuottajien mielestä pohtimisen arvoinen kysymys.

Suuri heti havaittava ero Suomen tuotantoon verrattuna olivat tyngäksi leikatut saparot. Koska possujen saparon pää on melko tunnoton, ne antavat stressaantuneiden lajitoveriensa purra sitä liian helposti. Jos saparo leikataan ja herkempituntoinen osa häntää pistää esiin, häntiä ei purra niin usein. Hännänpurenta voi aiheuttaa tulehduksia ja on ongelma monilla tiloilla myös Suomessa. Mutta EU-alueella saparoiden typistäminen on kielletty (vaikka moni jäsenmaista kieltoa kiertääkin). Saparo on myös ongelmien mittari: hännänpurenta kertoo ongelmista ja jos indikaattori poistetaan, eläinten stressistä ei tarvitse niin välittää. Yhdysvalloissa saparot leikataan.

Sikalan yrittäjän mukaan tällä tilalla ei käytetä antibiootteja ennaltaehkäisevästi, eli antibiootteja ei syötetä sioille rehussa. Osa USA:n sikaloista kuitenkin tekee niin.  Kauhean paljon tämän syvemmälle emme ehtineet sikojen hyvinvointiasioissa, joten moni kysymys jäi avoimeksi.

Raamattuun vedonnut karjankasvattaja ei ollut Ludeman, vaan samalla kylällä lihanautoja kasvattava isäntä joka oli mukana illalla järjestetyillä pihakutsuilla. Hän kasvattaa simmental-rotuisia nautoja pääasiassa jalostustarkoitukseen mutta myös lihaksi.”En muista että minua olisi grillattu näin ainakaan kymmeneen vuoteen”, isäntä totesi kun pääsin kysymystulvani loppuun noin tunnin tenttaamisen jälkeen. Ainakin kuulin yhden näkemyksen amerikkalaisesta karjankasvatuksesta. Tässä kooste:

– Koska tämä tila kasvattaa karjaa ensisijaisesti jalostustarkoitukseen, se ei käytä kasvun nopeuttamiseen estrogeeni-hormonia. Isännän mukaan hormonia käyttää kuitenkin noin 90 prosenttia USA:n lihanautatiloista. Tuottaja kertoi, että hän ei pidä hormonin käyttöä ongelmallisena tai ihmisille haitallisena, ”esiintyyhän estrogeenia kehossa luontaisestikin eikä hormonijäämiä ole todettu lihassa”.

– Tuottaja kertoi hoitavansa sarvien aiheuttaman turvallisuusriskin mieluiten valitsemalla jalostukseen luontaisesti sarvettomia eli nupoja sonneja. Näin vasikoiden sarvenalkuja ei tarvitse poistaa. Jos sarvellisia vasikoita kuitenkin syntyy, hän käyttää pistettävää puudutetta sarvenalkujen kolvilla polttamisessa.

– Muun muassa Food Inc -elokuvan vahvasti esiin nostama kritiikki on, että Yhdysvaltojen pitkälti maissiin perustuva maatalous johtaa naudoille ongelmalliseen ruokavalioon: märehtijän pitäisi syödä ruohoa mutta lihakarjalle syötetään paljon valkuaispitoista maissia joka sotkee pötsin toimintaa. Tämä tuottaja oli kuitenkin sitä mieltä, että naudat saavat riittävästi kuitua ja märehdittävää, sillä ruokavalioon kuuluu maissin lisäksi tietty annos säilörehua. Pieni osa kaupoissa myytävästä naudanlihasta on kuitenkin merkitty kriteerillä ”grass fed” eli vain nurmirehulla ruokittu. Sellainen karjankasvatus on tämän tuottajan mukaan paljon hitaampaa ja kannattamattomampaa.

– Yleisesti tuottajan mielestä yhdysvaltalaisessa lihakarjan kasvatuksessa ei juuri ole eläinten hyvinvointiin liittyviä isoja ongelmia jotka olisivat julkisen keskustelun aihe. Suurimmat kysymykset littyvät hänen mukaansa broilereiden ja sikojen kasvatukseen.

Keskustelu parin tuottajan kanssa ja yksi sikalavierailu eivät vielä anna kovin kattavaa kuvaa maan eläintuotannon tilasta. Opin kuitenkin paljon. Minnesotan vierailumme alkaa olla loppusuoralla, mutta ennen lähtöä New Yorkiin urbaanimpien aiheiden pariin käymme vielä maatalousjätti General Millsin pääkonttorilla.