Lihattoman tammikuun viimeinen päivä koitti. Matkalle mahtui pieniä vieroitusoireita, mutta kasvissyöjänäkin selviää – ja syö useimmiten jopa oikein hyvin. Vaikka kokemus oli hyödyllinen, en ole vieläkään valmis jättämään lihaa kokonaan. Lihansyönnin pysyvä vähentäminen sen sijaan onnistunee. Ei lihaa todellakaan tarvitse joka päivä syödä.
Tänään söin viimeisellä lihattoman tammikuun ateriallani suomalaisen Nofun valmistamia herneproteiini-kaurapuikkoja. Hyviä olivat. Lisukkeeksi keitin vain pinaattipastaa ja yrttikastiketta. Ateria oli valmis noin 10 minuutissa. Varmasti herkullisempi ja ravitsevampi nopea arkiruoka myös lapsiperheelle kuin vaikkapa kalapuikot tai nakit! Jos minulla olisi kouluikäisiä lapsia, olisin tyytyväinen jos koulussa tarjottaisi tällaista kasvisruokaa. Itseasiassa olisin tyytyväinen, jos työpaikkaruokalamme tarjoaisi tällaista kasvisruokaa…

Nofu kehittää kasvisruokavaihtoehtoja erityisesti ammattikeittiöiden käyttöön. Sain tuotenäytteitä kokeiltavaksi.
Kotona on suhteellisen helppo kokata hyvää kasvisruokaa ja pitää huolta myös proteiinin saannista. Ongelmallisempaa oli lounasruokailu. Käyn töissä Kampissa kymmenien ravintoloiden lähistöllä, mutta yhtäkkiä tavallinen “mitä kivaa tänään syötäisi” -pohdinta vaikeutuikin kysymyksellä “missä saa edes jotenkin kelvollista kasvisruokaa?” Helsingistä löytää myös loistavia kasvisruokaa tarjoavia ravintoloita, mutta jokainen lounaskuppila ei kasvissyöjiä huomioi. Heikoin esitys oli eräällä kiinalaisella ravintolalla, jonka ainoa kasvisvaihtoehto lounaalla sisälsi vain kevyitä kasviksia – ei mitään proteiinin lähdettä, ei edes papuja. Oman toimistomme kasvisvaihtoehdot puolestaan osoittautuivat hyvin vaihteleviksi, joten useimpina päivinä pakenin muualle syömään. Yleensä etnisissä ravintoloissa kasvisvaihtoehto on tofua, mikä sekin varmasti pitemmän päälle alkaisi tulla korvista.
Suhtaudun pienellä varauksella soijaan ja siitä valmistettuun tofuun mm. ympäristösyistä (kts. WWF:n raportti). Mutta suuri osa maailmalla viljellystä soijasta syötetään eläimille, joten ympäristön kannalta on varmasti parempi että minä syö soijan kuin että se syötetään brasilialaiselle broilerille. Uusi Musta -blogi on käsitellyt varsin kattavasti soijan terveys- ja ympäristökysymyksiä. Lihattoman tammikuun aikana päätin kuitenkin kokeilla soijaruokia ja opettelin tekemään esimerkiksi soijabolognesea. Ilmeisesti lopputulos oli varsin uskottava, sillä kokiksi opiskeleva pikkuveljenikään ei heti tajunnut syövänsä jauhelihan sijaan soijaa! Salaisuus taisi olla hyvässä tomaattikastikkeessa ja suutuntumaa lisäämän käytetyssä porkkanaraasteessa.

Soijabologneseen tuli mm. punasipulia, soijarouhetta, tomaattikastiketta, porkkanaraastetta, vettä, yrttimausteita ja kasvisliemikuutio. Päälle parmesaania.
Helpotin elämääni, enkä jättänyt pois kananmunia, kalaa tai maitotuotteita. Niinpä useimpina päivinä ruokavalioni ei lopulta muuttunut kovinkaan paljon. Lohipasta ja fetasalaatti kuuluvat lempiruokieni listalle. Ehkä ensi vuonna kokeilen vegaanina olemista. Hieman nimittäin omatunto pisteli lohta popsiessa. On itseasiassa aika kummallista, että kasvissyöjäksi itseään kutsuvat syövät hyvin yleisesti kalaa. Kala ei ole kasvis, vaan elävä ja tunteva olento, jonka kasvattamiseen ja pyydystämiseen liittyy paljon hyvinvointi- ja ympäristöongelmia. Noudatan kuitenkin WWF:n kalaoppaan suosituksia.
Kuukausi on lopulta melko lyhyt aika. Kovin montaa uutta reseptiä ei ennätä kokeilla, jos ei kokkaa joka päivä kotona lämmintä ruokaa. Välillä teki mieli lihaa, mutta ei mitä tahansa lihaa vaan nimenomaan karitsankyljyksiä. Niitä meillä on pakastimessa, joten kiusaus oli suuri. Muutoin lihan välttäminen ei tuntunut itseasiassa kovin vaikealta enkä kokenut joutuvani tekemään suuria uhrauksia. Johtopäätös tästä voisikin olla, että lihalla herkuttelun voi jättää vain viikonlopun kokkaushetkiin. Jos lihaa syö vain harvoin, voi panostaa laatuun ja maksaa hieman enemmän myös eläinten hyvinvoinnista.
Yhden kasvisruokapäivän sijaan viikossa voi olla kasvispäiviä viisi. Ja jos joka kuukausi opettelee vaikka yhden uuden kasvisruokareseptin, kohta vegekokkaaminen ei tunnu enää niin vaikealta ja vieraalta. Siitä on hyvä aloittaa.