Aika päivittää lastenkirjojen kuva maataloudesta!

Pihalla tepastelevia kanoja, pari possua piha-aitauksessa ja onnelliset lehmät laitumella. Siltä maatalous näyttää lastenkirjoissa ja Mummo Ankan maatilalla. Lastenkirjojen maatalous on jäänyt menneille vuosikymmenille, ajalle ennen maatalouden rakennemuutosta, keskittymistä ja teollistumista. Se mitä lapsille eläimistä opetetaan, on totta lähinnä kotieläinpihoilla, ei niiden eläinten elämässä joita syömme.

Myös lasten tulee tietää, mistä ruoka tulee! Niinpä keväällä ilmestyy uusi lastenkirjani Nakki lautasella (Tammi 2015). Työparikseni olen saanut kokeneen, palkitun ja lahjakkaan kuvittajan Christel Rönnsin. Projekti on jo hyvässä vaiheessa, sain juuri Christeliltä uuden version kirjan kuvituksista ja hienolta näyttää! Kirja tulee kauppoihin huhtikuussa, mutta en malta olla hehkuttamatta jo nyt, kun kustantajan kevään kirjojen katalogi on ilmestymässä.

Kuvitusta kirjasta Nakki lautasella. Misstä ruoka tulee? Christel Rönns

Kuvitusta kirjasta Nakki lautasella. Mistä ruoka tulee? Christel Rönns

Eläintuotanto voi olla monissa perheissä vaikea puheenaihe. Kun lastenkirjoissa seikkailee söpöjä eläinlapsia, voi olla vaikea selittää että nyt ne possut ja tiput ovatkin siinä lautasella. Miten selittää lapselle, että liha tulee eläimistä – ja että ennen syömistä se eläin pitäisi tappaakin…  Ristiriita söpöjen eläinlasten ja tuotantoeläinten arkielämän kanssa voi tuntua liian rankalta. Monissa perheissä on valittu kasvissyönti ja myös lasten kanssa on tärkeää keskustella perheen valinnoista. Eettisemmät valinnat ja eläinten hyvinvointi kiinnostavat yhä enemmän aikuisia kuluttajia myös lihansyöjäperheissä.

Siitä mistä vauvat tulevat on olemassa monia hyviä kirjoja. Toivottavasti tästä kirjastamme muodostuu klassikko, joka on vanhemmille avuksi kun kotona pohditaan mistä lautasella olevat nakit tulevat. Tavoitteena meillä on ollut alusta asti tehdä tästä tasapainoinen tietokirja, joka ei tuomitse perheiden kulutusvalintoja. Esitämme eläimet arvokkaina olentoina, joiden hyvinvoinnista meillä on vastuu.

Edes kouluissa lapsille ei ole tarjolla todenmukaista ja modernia oppimateriaalia eläintuotannosta. Olen kirjoittanut aiemmin koulukirjojen surkeista sisällöistä täällä. Suomalaisille lapsille ei ole koskaan (!) kerrottu eläimistä niin perusteellisesti kuin nyt tässä kirjassa. Niinpä haaveissani onkin, että myös koulut löytäisivät tämän kirjan ja hankkisivat sitä runsaasti koulukirjastoihinsa. Tätä parempaa lähdettä opetukseen, esitelmiin ja eläimistä keskustelemiseen kouluissa ei löydy!

Kirjassa kierretään maatiloilla kahden lapsen ja eläinlääkäri-isän mukana. Kirjassa lapset vierailevat tavallisilla moderneilla suomalaistiloilla. Siis esimerkiksi broilerihallissa ja pihattonavetassa, jossa on lypsyrobotti. Piirroskuvitettu tietokirja käy läpi lehmien, sikojen, kanojen ja broilerien elämän kaaren, millaisilla tiloilla ne elävät, millaisia eläimiä ne ovat ja mikä niiden hyvinvoinnille on tärkeää. Samalla selviää, paljonko lehmä kakkaa päivässä, miksi vasikoille tutti on tärkeä ja mistä kana pissii! On muuten ollut virkistävää esittää vaihteeksi asiantuntijoille hieman erilaisia kysymyksiä. Selvitimme lehmien röyhtäilyn määrää ja kakkimista kahden tutkijan voimin!

Keräsimme kirjan aineistoa oikeasta elämästä. Kävimme viime keväänä neljällä maatilalle retkellä koululaisryhmän kanssa. Kirjaan on päätynyt oikeita lasten suusta kuultuja kommentteja sikalasta, kanalasta, broileritilalta ja navetasta. Lapset olivat innoissaan ja me aikuisetkin näimme maatilan eläimet uusin silmin heidän kauttaan. Kiitos meitä isännöinneille maatiloille ja mukana olleille lapsille avusta! Kerron myöhemmin lisää näistä vierailuista.

Odotan jo innolla kevättä ja kirjan ilmestymistä. Toivottavasti tekin!

6 vastausta artikkeliin ”Aika päivittää lastenkirjojen kuva maataloudesta!

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta juuri näennäisessä mahdottomuudessaan. Lihateollisuushan on niin kurjan näköistä, että sitä eivät aikuisetkaan halua nähdä, saati että sitä näytettäisiin lapsille. Miten olet siis ratkaissut tämän ongelman? Tuskin kuvissa kuitenkaan näytetään teurastamista, pahasti kasvatusolosuhteissa vahingoittuneita eläimiä jne?

    Hauskin lapsen suusta kuulemani kommentti kotieläimistä on, kun hollantilainen lapsi osoitti ruskeaa lehmää ja sanoi “Chocomel!

    Minultakin tulee keväällä ensimmäinen lasten kuvakirja. Siinä tosin seikkailee koiria ja savannin eläimiä.

  2. Olet oikeassa Maija, tämä on haasteellinen projekti! Siinä miten asioista kertoa lapsille kauhistelematta mutta kaunistelematta onkin tasapainoilemista ja miettimistä! Kyse on kuitenkin lastenkirjasta. Perheiden on voitava lukea sitä iltasatuna. Joten tietysti monia asioita on jätetty pois. Emme näytä teurastamista tms.
    Mutta näytämme, kun eläinlääkäri asiallisesti nupouttaa vasikat, käy hoitamassa sikaa jolta on purtu häntää ja kerromme että on olemassa parsinavetoita. Emakot ovat porsitushäkeissä kuten ne todellisuudessakin ovat. Olemme tehneet parhaamme, jotta kirjamme eläinkuvaus vastaisi normaalia, mutta vähintään ns. hyvää keskitasoa edustavaa suomalaista maataloutta. Odotan mielenkiinnolla kirjan vastaanottoa!

    Ja onnittelut myös sinulle tulevasta lastenkirjasta Maija!

  3. Toivottavasti kirja ei anna liian yksipuolista kuvaa tuotannosta? Toki marketeissa, ja siten valtaosalla suomalaisten ihmisten lautasista, on suurtuotannosta tullutta lihaa, maassamme on kuitenkin edelleen ekologisia ja varsin eettisiä pientuottajia ja niiden määrä ilmeisesti on jopa taas nousussa. Ja lampaat ja pääosin myös lihanaudat kulkevat edelleen kesät laitumilla. Minusta tämän sanoman pitäisi myös näkyä kirjassa selvästi koska se voisi osaltaan ohjata kulutusta eettisempään suuntaan?

  4. Hei Jukka! Ei ole ehkä viisasta selittää kirjaa auki liikaa jo kuukausia ennen sen ilmestymistä. Vastaan kuitenkin lyhyesti.
    Pakko on rajata monia asioita pois, sillä tilaakin on rajallisesti. Koen tärkeimpänä keskittyä esittelemään normaalia maataloustuotantoa – sitä mitä kaupoissa myydään ja kouluruokaloissa syödään. Vaihtoehtoisista tuotantotavoista luomu on esillä mutta miten, sen näet sitten! Tähän aiheeseen liittyy paljon intohimoja puoleen ja toiseen. Esimerkiksi eläinoikeusjärjestöillä, luomuliitolla tai MTK:lla olisi varmasti oma näkemyksensä siitä miten tällainen kirja pitäisi tehdä ja mitä tulisi painottaa. Yritän pysyä sellaisesta kaukana.

  5. Tämä kirja on ostettava heti kun ilmestyy! Lempikuvittajani vielä ja kaikkea! Odotan innolla, ja osaan kuvitella että meillä tykkää kaikki. Sikala ja (luomu)navetta ovat tuttuja lapsille, olemme siis päässeet käymään kummassakin, mutta esim. tuotantokanala puuttuu kokemuslistalta, sellainen parinkymmenen kanan kanala navetanpäädyssä sentään on tuttu (se on sitä idyllistä kuvaa…).

    Meillä syödään pääasiassa riistaa, joten lapset kyllä tietävät mistä liha on peräisin. Kummallakaan ei ole mitän “söpöys”ongelmaa, pupu voi olla kiva sadussa, mutta se jänis joka syödään, on ihan eri asia, ja näin on olut kummallakin jo ihan vauvasta lähtien. Ja lapset kyllä ymmärtävät kuinka ison työn takana lihan saaminen on. Mietin juuri, että heillä on erilainen käsitys ruuan hankinnan työläydestä kuin suurimmalla osalla ikätovereistaan. Juuri viikko sitten olivat seuraamassa kun 10 miestä pilkkoi muutamaa hirvenvasaa tuntitolkulla, ja sen jälkeen laatikossa on henkeä kohti vain tietty määrä lihaa. Tai kun miehen kanssa palottiin villisikaa, siinä meni kahdestaan vaikka kuinka monta tuntia. Tai kun olin kynimässä lintua esikoisen kanssa, pelkkään kynimiseen meni pitkä aika. Lapset ovat sitä mieltä, että riista on parasta lihaa, mutta että kaupastakin saa hyvää lihaa, silloin vain joku toinen on nähnyt sen vaivan ja tehnyt työn, jotta me saamme syödä. Ehkä sillä tavala ruokaa ja elämää kohtaan säilyy se (minusta) normaali kunnioitus ja arvostus.

    Koen että sama pätee myös kasviksiin, niistäkin suurin osa on itse kasvatettua, ja kun vääntää savimaata, tietää sen työn määrän mikä sitä varten tarvitaan, ja sitä kautta tulee arvostus elämää kohtaan, oli sillä hermosoluja tai ei.

  6. Toivottavasti kirjasi on todellakin realistinen ja käyt läpi asiat kaunistelematta, jotta kirjastasi ei tule, tai siitä nosteta tieton tahtoen uutta lyömäasetta sille, “että eläinten olot Suomessa ovat hyvät ja paljon paremmat kuin muualla”.

    Tämän urbaanilegendahan on niin syvälle juurtunut Suomen kansaan, että sen, sekä mainosprogandan, kouluopetuksen tiedonpuutteen ja hampaattoman maatalousjournalismin vuoksi moni aikuinenkin kieltäytyy katsomasta ja uskomasta niitä eläintuotannon epäkohtia, joita riittää. Kiitos, kun olet tuonut näitä epäkohtia esille kirjassasi !

    Jälkituntumana jäin miettimään, että Syötäväksi kasvatetut nosti tv:ssä ja lehdissä hyvää, joskin varovaista ja tunnustelevaa keskustelua. Kirjassasi oli myös hyvää ja rakentavaa kritiikkiä, (kouluopetus, journalismi, tuotannon epäkohdat) mutta mielestäni näitä ei nostettu esille niin selkeästi, kuin mihin olisi ollut syytä ja mahdollisuus.

    Mutta hyvä on, että kirjoitat ylipäätään näistä aiheista, jotta niistä hiljalleen tulisi edes asiakokonaisuus, josta saa, ja josta pitää voida keskustella. Asiallisesti, realistisesti ja kiihkottomasti. Yleensähän kiihkoiluun ja asoiden vääntelyyn ovat eniten intoutuneet ne tahot, jotka eivät halua, että aiheesta keskustellaan.

    Kirjojesi myötä samalla toivottavasti hiljalleen rikotaan niitä lasikattoja ja tabuja, joiden mukaan suomalaista eläintuotantoa ei voi, eikä saa arvostella, eikä siitä tiedä kukaan muu mitään, kuin etujärjestöt ja tuottajat.

    Nähtäväksi jää, millainen teoksesi on, mutta vaikka sen sisällöstä olisi mitä mieltä tahansa, niin ehkäpä se osatlaan nostaa asiaa esille aiheena, joka avaa tietä näkyvämmin myös kriittisemmille ja raadollisimmille näkökulmille, josta kerrotaan mm. “Salainen päiväkirja eläintiloilta” tai Eläinten syömisestä- teoksissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *