Food Inc – Elokuva amerikkalaisesta maataloudesta ja geenimuuntelusta

Englanninkielinen lempinimi Frankenfood kuvaa hyvin geenimuuntelua kohtaan tunnettuja epäluuloja. Niissä mielikuvissa gm (genetically modified) on scifiä, hullujen tiedemiesten puuttumista luonnon kulkuun epäterveellä tavalla. Tällä yhdeksän viikon kierroksellani Yhdysvalloissa gm on pulpahtanut jatkuvasti pintaan vierailuillamme maatalousalan yrityksissä ja maatiloilla.

Nyt aihe on ajankohtainen myös siellä Suomessa, kun Docventures esittää kuuluisan yhdysvaltalaisen dokumenttielokuvan Food Inc. Elokuvan jälkeen olen mukana ohjelmassa kommentoimassa aihetta Skypen välityksellä (tosin siitä kun itse näin leffan viimeksi on puolitoista vuotta ja täällä reissussa ei ole nyt mahdollisuutta katsoa sitä uudelleen).

Ajattelin koota hieman ajatuksiani gm:stä myös tähän blogiin – vaikka aihe meneekin hieman varsinaisen teemani eli eläinten hyvinvoinnin ohi. Maataloutta seuraavana toimittajana aihe on kuitenkin tullut tutuksi. Kirjoitin viimeksi siitä Talouselämään keväällä, kun suomalaiset rehuvalmistajat ilmoittivat alkavansa ostaa myös gm-soijaa. Geenimuuntelematonta soijaa alkaa olla erittäin vaikea hankkia, sillä maailmalla tuotetusta soijasta jo noin 80 prosenttia on muuntogeenistä. Niinpä myös suomalaisten syömät siat ja broilerit syövät yhä useammin gm-rehua.

Maatalousministeri Jari Koskinen esitti haastattelussani vaihtoehdoksi teurasjätteestä valmistettavaa lihaluujauhoa. Se tarkoittaa, että esimerkiksi possuille syötettäisi broilerista tehtyä rehua. EU on jo sallinut lihaluujauhon käyttämisen kalankasvatuksessa. Possua syövä lohi kuulostaa kuitenkin ainakin minun mielestäni tunnetasolla arveluttavammalta kuin gm-soijaa syövä lohi.

En vastusta tai kannata gm-viljelyä. Tunnustan sillä olevan muun muassa tiettyjä taloudellisia etuja, jotka samalla tehostavat ruoantuotantoa. Mutta on myös monia huolenaiheita, joihin en koe saaneeni tarpeeksi luotettavia vastauksia. Suhtaudun siihen siis kriittisesti ja hieman epäluuloisesti.

Piipahdetaan välillä yhdysvaltalaisella maatilalla, myös edellisessä postauksessani mainitulla Sander Ludemanin maatilalla. Hän viljelee gm-maissia ja soijaa – ja itseasiassa hän on yksi Monsanton kilpailijan  Dupontin omistaman Pioneer-siemenyhtiön siemenviljatuottajista. Hän siis kasvattaa gm-soijaa, joka myydään muille siemenviljaksi.

”Näitä lajikkeita kehittävät yhtiöt voivat tehdä pistotarkastuksia pelloilla koska heidän tuotteitaan suojaavat patenttilait. Jos he toteavat että pelloillasi kasvaa gm-maissia, he voivat vaatia kuitit todisteeksi että olet ostanut siemenet”, Ludeman sanoo.

”Pidänkö kehityksestä? En, mutta näin maailma on muuttunut”, Ludeman kommentoi.

Food Inc kritisoi laajasti amerikkalaista maataloutta, erityisesti maan tukipolitiikalla rakennettua maissiteollisuutta ja maissisiirapin ja -tärkkelyksen käyttöä elintarvikkeissa. Osansa saa erityisesti geenimuunneltuja lajikkeita kehittävä maatalousjätti Monsanto, joka näyttäytyy elokuvan superpahiksena. Food Inc nostaa esiin myös ongelmia lihateollisuudessa (elokuvassa nähdään vapaita possuja vaihtoehtotilalla, katkerasti tilittävä broilerituottaja ja lihanautoja jotka märehtijöinä tarvitsevat kuitua ja nurmirehua, mutta joille etenkin kasvatuksen loppuvaiheessa syötetään paljon maissia), mutta ensisijaisesti elokuva muistetaan kritiikistään geenimuuntelua kohtaan.

Monsanto on yksi maailman suurimmista geenimuunneltujen lajikkeiden kehittäjistä. Se omistaa patentit, joten sen kehittämiä lajikkeita ei voi käyttää maksamatta yhtiölle siemenviljasta. Viljelijä ei siis voi säästää osaa sadostaan seuraavan vuoden kylvöjä varten, vaan hänen on joka vuosi ostettava uudet siemenet. Monsanto on esimerkiksi kehittänyt viljalajikkeita niin, että ne sietävät yhtiön myymää glyfosaatti-torjunta-ainetta joka tunnetaan kauppanimellä Roundup. Näin rikkakasvit kuolevat myrkytyksissä, mutta vilja ei.

Dokumenttielokuvan valta näkyy muun muassa siinä, että vaikka Monsanto ei elokuvan tekijöiden mukaan halunnut antaa haastattelua, elokuvan julkaisun jälkeen yhtiö joutui vastaamaan kysymyksiin. Monsanto jopa perusti erillisen sivuston vastatakseen kuluttajien huoliin. Miksi haastatte siemeniä seuraavalle vuodelle varastoivat viljelijät oikeuteen? Mitä tapahtui elokuvassa nähdyn tuottajan tapauksessa? Ovatko muuntogeenisistä kasveista tehdyt tuotteet turvallisia? Pitävätkö väitteet Monsanton monopolista paikkansa? Käy itse lukemassa yhtiön vastaukset. Bioteknologia-alan yritykset, kuten Monsanto ja DuPont, myös ylläpitävät GMO Answers -sivustoa joiden tarkoitus on vakuuttaa gm-viljelyn eduista.

Suomen elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kanta on, että ”hyväksytyt muuntogeeniset ainekset eivät vaikuta haitallisesti ihmisen, eläimen tai ympäristön terveyteen”. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa tutustua Eviran aiheesta kokoamaan tietopakettiin viraston sivuilla. Eviran tietojen mukaan Suomen markkinoilla ei tällä hetkellä ole muuntogeenisiä ainesosia sisältäviä elintarvikkeita. Gm-rehun syöminen ei tee siasta tai sen lihasta muuntogeenistä. Kaikki rehun sisältämät geenit pilkkoutuvat eläimen aineenvaihdunnassa, myös siirretyt geenit, Evira vastaa.

EU on suhtautunut geenimuunteluun erittäin epäluuloisesti ja pääosin torpannut niiden kasvattamisen EU-alueella. Muuntogeenisia elintarvikkeita tai rehuja ei saa myydä, ellei niille ole myönnetty lupaa EU:ssa. Ennen hyväksymistä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) antaa lausunnon tuotteen turvallisuudesta. EU:n markkinoilla myytäväksi on kyllä hyväksytty useita muuntogeenisia elintarvikkeita ja rehuja, mutta viljeltäväksi EU:ssa on hyväksytty vain pari lajiketta.

Yksi kiinnostavimmista ja selkeimmistä EU:n epäluuloja esittelevistä raporteista on tämä parlamentin vihreän ryhmän tilaama arvio (pdf) bioteknologian vaikutuksista. Se nostaa esiin muun muassa seuraukset maanviljelijöille ja koko maataloudelle. Ovatko rikkakasvit ja hyönteiset jo sopeutumassa myrkkyihin niin, että torjunta-aineita tarvitaan entistä enemmän ja onko ”teknologisen asevarustelun” riskinä superrikkakasvien syntyminen? Monsanton, Dupontin ja Syngentan kaltaiset yhtiöt hallitsevat kansainvälisiä siemenmarkkinoita – ei vain gm-lajikkeissa vaan myös perinteisesti jalostetuissa lajeissa. Raportin mukaan se johtaa hintojen nousuun ja vaihtoehtojen vähenemiseen. Raportti suhtautuu kriittisesti myös gm-lajikkeiden ja erityisesti niiden kanssa käytettävien torjunta-aineiden vaikutukseen ympäristöön, peltomaahan ja ihmisten terveyteen.

Aihe herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Usein tuntuu siltä, että luotettavaa tietoa on vaikea saada. Suuri osa tutkijoista ja kansainvälisistä tiedemiehistä tuntuu kuitenkin kannattavan gm-tuotantoa. Luin juuri lentokoneessa Scientific American -lehteä, jossa oli laaja gm-viljelyä puolustava artikkeli. New York Timesissa puolestaan oli äskettäin kriittinen artikkeli, joka käsitteli tuotantotavan vaikutusta peltomaahan.

Pian tiedän aiheesta taas hieman enemmän, sillä Monsanto on luvannut antaa minulle haastattelun. Jos haluatte kysyä jotain Monsaltolta, välittäkää terveisenne blogin kommenteissa. Kuulen myös mielelläni eri argumentteja gm:n puolesta ja vastaan. Linkit kiinnostaviin tutkimuksiin ja artikkeleihin ovat myös tervetulleita. Kansainvälisen kaupan kautta gm koskettaa yhä useammin myös suomalaista kuluttajaa. Siksi siitä on syytä keskustella.

4 vastausta artikkeliin ”Food Inc – Elokuva amerikkalaisesta maataloudesta ja geenimuuntelusta

  1. Linkkiä artikkeliin en nyt tähän saa, mutta uusimmassa Geo-lehdessä oli kiinnostava artikkeli puuvillan tuotannosta jossa Monsanto on myös mukana. Monsanto kehitti 1990-luvun puolessa välissä Bt-puuvillan. Bt-puuvilla tuottaa itse hyönteismyrkkyä, joka tappaa sen pahimmat viholliset. Bt-puuvillan lupaus oli vähemmän torjunta-aineita enemmän tuottoa. Tieteellisissä tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että Bt-puuvillan käyttö vähentää kasvinsuojeluaineiden tarvetta korkeintaan lyhytaikaisesti.
    Artikkelissa on myös että neljäsosa maailmassa myydyistä hyönteismyrkyistä ja 11% kasvinsuojeluaineista ruiskutetaan puuvillapelloille. WHO:n arvion mukaan maailmassa kuolee vuosittain 20000 ihmistä puuvillanviljelyssä käytettyjen torjunta-aineiden aiheuttamaan myrkytykseen.
    Intiassa varsinkin on geenipuuvilla/geenisiemenet on aiheuttanut “lieveilmiöitä” esim. vuodesta 2001 yli 8000 viljeliää on riistänyt itseltään hengen Vidarbhan alueella, toki Bt-puuvillan ja itsemurhien välisestä yhteydestä ei “vankkaa kvantitatiivista dataa” ole löytynyt Food Policy Research Insitute -tutkimuskeskusen selviteyksessä, tutkijat eivät kuitenkaan sulkeneet yhteyttä täysin pois.
    Myös Aral -järven kuivuminen on puuvillanviljelyn syytä.
    Artikkelissa käsiteltiin laajemminkin puuvillan viljelyä ja kannattaa kyllä lukea jos jostain sen käsiisi saat ja ehkäpä tuosta Bt-puuvillasta heiltä voisi kysäistä.

  2. Geenimuunneltu on kyllä hankala aihe, kun mistään ei tunnu löytyvän yksiselitteisiä mielipiteitä siitä mitä haittaa niistä pidemmän päälle on ihmiselle ja ympäristölle ja ylittävätkö hyödyt haitat. Suomessakin syödään todella paljon lihaa ja vähentämisen varaa olisi – ehkä gm-rehun aiheuttama päänvaiva vähenisi jos päästäisiin edes vähän lähemmäs omavaraisuutta lihakarjan ruoan suhteen.

    Kiitos mielenkiintoisista ja avartavista artikkeleista 🙂

  3. Ennen kuin alkaa voihkia muuntogeenien hyppelyä maissista possun kautta ihmiseen, kannattaa lukea kasvinjalostusdosentti Tammisolan ajatuksia aiheesta.
    http://jarkilehti.fi/2013/09/geenimuuntelun-puolustuspuhe/

    Pieni yksittäinen lainaus pitkästä jutusta:
    “Tammisola huomauttaa jokseenkin terävästi, että aktivistit ovat itse ajaneet geenimuuntelun ulos yliopistoista ja suoraan suuryritysten käsiin. Jalostustyö geenimuuntelua käyttäen on kyllä nopeampaa ja nykyään usein halvempaakin kuin perinteinen jalostus. Nykyisellä lainsäädännöllä muuntogeenisten lajikkeiden hyväksyttäminen viljelyyn on tehty niin kalliiksi, ettei yliopistoilla ole yksinkertaisesti varaa siihen. Kaikki geenitutkimus on näin annettu lahjana suuryrityksien monopoliksi. Huolet geenimuunneltujen kasvien leviämisestä luontoon ovat myös “lähes silkkaa scifiä”. Tilannetta voi verrata siihen, että melkein kaikki Suomen viljelykasvit ovat vieraskasveja, joita kukaan ei ole osannut aikoinaan pelätä:”

  4. Kaikessa inhimillisessä toiminnassa on hyötyjä ja riskejä. Geenimanipulaation keskeisin ongelman minun nähdäkseni on, että toistaiseksi ihminen on ahneudessaan aina halunnut lisätä voittomarginaalejaan, toisin sanoen mikään ei riitä. Ei ole olemassa tasoa jossa vihelletään kollektiivisesti pilliin ja todetaan, että eiköhän tämä riitä tämän ongelman osalta ja siirrytä ratkaisemaan seuraavaa.

    Aivan kuten ihmisiä tullaan valmistamaan jossakin jossain vaiheessa tilaustyönä joka tapauksessa, myös perunaan tullaan lisäämään omituisuuksia jotka vaikuttavat kyllä aluksi ihan hemmetin hyvältä idealta kunnes havaitaankin, että käsillä on jälleen uusi ongelma joka pitäisi jotenkin ratkaista.

    Ikiaikaisesta tuhlaavasta horisontaaliviljelystä pitäisi siirtyä automatisoituun kenties hydroponiseen suljettuun vertikaaliviljelyyn jossa on mahdollista luoda optimaaliset kasvuolosuhteet 24/7.

    Mutta ihminenhän ei tarvitse perunaa tai viljatuotteita yhtään mihinkään. Paukut kannattaisikin sen sijaan keskittää keinolihan laadun parantamiseen ja siihen, että prosessista saadaan niin tehokas, että tasalaatuista lihaa voidaan tuottaa hinnalla johon köyhimmälläkin meistä on varaa.

    Kehitystä hidastavasta polkuriippuvuuksien painolastista ihmiskunnan pitäisi hankkiutua eroon A.S.A.P.

    Ja Esalle vielä erikseen:

    Koneet painaa ihan mielellään ihmisen puolesta duunia – ja vieläpä ihan ilmaiseksi. Se, että ihmiskunta ei ymmärrä tehdä asioita järkevämmin (= tappelee alati hupenevaa ihmistyön tarvetta vastaan) ei ole syy särkeä koneita ja laittaa tämän ajan orja pellolle selkä vääränä nostamaan pottua. Totta hemmetissä kalliit koneet pitäisi ymmärtää käyttää tehokkaasti hyväksi. Mutta ei ymmärretä koska kommunismi.

    Jos tyydyttäisiin siihen mitä luonto meille noin niin kuin “normaalisti” kykenee antamaan, täällä ei asuisi 7 miljardia ihmistä. Sinäkö sanot kenellä on oikeus elää ja kenellä ei, kenellä oikeus jatkaa sukua ja kenellä ei?

    Kyllä tänne mahtuisi vielä paljon enemmänkin jengiä ja heidätkin kaikki olisi helppo ruokkia – keinolihalla.

    Tätä odotellessa jokainen meistä voisi tehdä edes sen verran ettei turhaan kantaisi ensin himaan ruokaa selkä vääränä josta sitten heittää pahimmillaan kolmanneksen roskiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *