Hevonenko eettistä lihaa? – No harvoinpa

Olen viime päivinä törmännyt usein käsityksiin, joiden mukaan “hevonenhan on hyvää ja eettistä lihaa”. Hyvää ehkä, eettistä harvemmin sillä hevosten hyvinvointiin liittyy merkittäviä ongelmia niin Suomessa kuin ulkomailla.

Ensin hevosten hyvinvointiongelmista Suomessa. Kuten mm. Eläinten hyvinvointikeskuksen raportti kertoo, hevosten hyvinvointiongelmat Suomessa liittyvät siihen että ne seisovat yksin pilttuussaan ilman lajitoverien seuraa, monet jäävät liian vähälle liikunnalle kun omistajalla ei olekaan aikaa ratsastaa ja ongelmana ovat usein myös vääränlaiset olosuhteet ja ruokinta. Osa ongelmista on siis samanlaisia kuin muillakin lemmikeillä: hemmotellaan pilalle mutta jätetään yksin. Osa hevosista puolestaan jää kiertopalkinnoiksi, päätyy huonoille omistajille, on vetoisissa ja märissä tallikopeissa. Ongelmia ovat myös loukkaantumiset ja pelkoa aiheuttavat koulutusmenetelmät.

Kotimaista hevosenlihaa voisin vielä ehkä syödä, jos tietäisin tarkkaan millaista hevosta se on. Mutta Suomessa ei teurasteta tarpeeksi kotimaista hevosta elintarviketeollisuuden tarpeisiin, joten suuri osa syömästämme hevosesta mm. meetvursteissa on ulkomaista.

Eviran mukaan Suomeen tuotiin vuonna 2012 hevosenlihaa n. 2,1 miljoonaa kiloa. EU:n alueelta tuotu määrä oli noin 1,5 miljoonaa kiloa, josta Romaniasta tuotu osuus oli 150 000 kiloa. Hevosenlihaa tuotiin myös Ranskasta, Italiasta, Saksasta, Tanskasta ja Irlannista. EU:n ulkopuolelta ns. kolmansista maista tuotiin Suomeen eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen kautta 0,5 milj. kg. Maat olivat Meksiko, Kanada, Brasilia ja Argentiina.

Euroopassa ongelma ovat mm. hevosten pitkät kuljetusmatkat jotka eivät noudata EU:n määräyksiä eläinten hyvinvoinnista kuljetuksissa. Esimerkiksi tämä brittiläisen eläinlääkäriryhmän tekemä tutkimus (2011) kävi läpi 64 hevoskuljetusta joissa oli 1519 hevosta matkalla enimmäkseen Romaniasta Italiaan. Kuljetuksista vain 3 täytti EU:n määräykset. Keskimäärin 6 hevosella jokaisessa kuljetuksessa oli vähintään yksi akuutti vamma, kuten katkennut jalka tai avohaava. Tutkimuksen johtopäätos olikin, että hevosten hyvinvoinnin tilanne kuljetuksissa on erittäin huono ja olosuhteet rikkovat EU:n määräyksiä. Samanlaisia tutkimustuloksia sai tämä tutkimusryhmä vuonna 2009.

Hevosia kuljetetaan Romaniasta, Puolasta ja muualta Itä-Euroopasta Italiaan ja muualle Etelä-Eurooppaan, koska siellä valmisruokatehtailla hevosista saa paremman hinnan. Italialainen salami on siis hyvin usein tehty romanialaisesta hevosesta, jota on kuljetettu pitkiä matkoja heikoissa oloissa. Maikkarin 45-minuuttia -ohjelma näytti vuonna 2007 järkyttävää videokuvaa kuljetuksista. Kuvissa näytetään muun muassa miten hevosia hakataan, ryntäilevät hevoset loukkaantuvat ja olosuhteet ovat kurjat. Hevoset eivät välttämättä saa riittävästi vettä ja ruokaa kuljetusten aikana jolloin ne nääntyvät. Yhdysvallat on puolestaan kieltänyt hevosen teurastamisen kokonaan eettisistä syistä jolloin ongelma dumpataan naapurin puolelle ja hevoset kuljetetaan Meksikoon.

Hevosten hyvinvointia ajava järjestö World Horse Welfare on pyrkinyt tuomaan hevosenlihakohun aikaan julki myös hevosten hyvinvointiin liittyvää näkökulmaa. Järjestö linkittää aiheeseen liittyviin uutisiin täällä. Järjestö myös vetoaa hevosten olosuhteiden parantamiseksi tiedotteessaan, sillä joka vuosi noin 65 000 hevosta kärsii pitkistä kuljetusmatkoista Euroopassa. Järjestön mukaan ongelma ovat myös hevossairaudet. Esimerkiksi järjestön tutkimuksissa syyskuussa 2010 ja helmikuussa 2011, suuri osa tutkituista hevosista osoitti merkkejä esimerkiksi silmiä ja hengitysteitä vaivaavista taudeista. Kuljetusreitit pitenevät siitäkin, kun autot kiertävät Itävallan jossa tarkastukset ovat tiukempia. Se kertoo eroista EU-maiden välillä.

Tässä jutussa The Telegraph seuraa puolalaisten hevosten kurjaa matkaa. Hevosten paperit eivät välttämättä ole kunnossa, eikä niitä ole tarkistanut eläinlääkäri. Siksi myös elintarviketurvallisuus vaarantuu. Miksiköhän suomalaiset mediatalot eivät ole tehneet vielä vastaavia reportaaseja ja tarttuneet tähän näkökulmaan?

EU perustuu tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle. Visio on, että jos sääntely on yhdenmukainen, alkuperällä ei olisi merkitystä kunhan liha tulee EU-alueelta. Mutta eläinten hyvinvoinnissa on eri EU-maissa todella suuret erot. Juuri äskettäin EU-komissio uh­kasi yh­dek­sää jä­sen­val­tio­ta oi­keus­toi­mil­la, kos­ka ne ei­vät ole pan­neet toi­meen uu­sia si­ko­jen hy­vin­voin­ti­mää­räyk­siä. Mukana olivat Saksa ja Tanska joista tulee Suomeen paljon sianlihaa. EU:n pitäisikin laittaa sääntöjen rikkojat kuriin ja varmistaa eläinten hyvinvointi jokaisessa jäsenmaassaan. Nyt valvonta ja sääntöjen toimeenpaneminen on täysin riittämätöntä.

Tärkeää on myös se, että alkuperämaan merkitseminen tehtäisi pakolliseksi myös valmisruoassa. Meidän täytyy voida tietää, mistä ruokamme tulee. Sillä on merkitystä myös sen kannalta, miten eläin on elämänsä elänyt.

Pari vinkkiä haastateltavista muille toimittajille. Suomessa hevosten hyvinvoinnista parhaita asiantuntijoita ovat esim. Hevostietokeskuksen Minna-Liisa Heiskanen ja nämä Helsingin yliopiston Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskuksen asiantuntijat.

9 vastausta artikkeliin ”Hevonenko eettistä lihaa? – No harvoinpa

  1. Kotimainen hevosenlihahan olisi eettistä juurikin jos kiertopalkinnot syötäisiin eikä laitettaisi edelleen kiertoon. Siksi tavallaan, että vaikka hevonen olisikin kiertopalkintona elämänsä elänyt, niin sen syöminen olisi kuitenkin hyvä ja eettinen teko.

  2. Minä olen perustellut hevosenlihan eettisyyteen sen tiimoilta, että koska sen jättämä hiilijalanjälki on kuitenkin mittava, vaikkakin laajalti työllistävä, sen kuolemakaan ei ole turha, se syödään. Se, että eläimiä kasvatetaan ainoastaan ruoaksi tai turkikseksi sotii vasten omaa etiikkaani.
    Olen siinä sanaa mieltä, että tämä luomu-eettisyysihanne katkeaa siinä vaiheessa, kun hevosten hyvinvointia tarkastellaan objektiivisesti. Mainitsemasi koulutus- ja ylläpitomenetelmiin liittyvät ongelmat ovat asioita, joita itse journalistina pyrin tuomaan esiin. Summa summarum, jos kotimaisen hevosenlihan kulutusta lisäämällä voidaan säästää sairaita tai tarpeettomia hevosia toistuvasti vaihtamaan omistajaa, mielestäni jonkinasteinen eettisyys täyttyy kuitenkin.

  3. Eettistä ja eettistä. Eikö olisi parempi puhua eettisesti oikeasta tai hyvästä kuin eettisestä? Eihän eettinen kerro muuta kuin, että asia on moraali- tai arvopohjalta arvioitu asia. Selkeyttäisi huomattavasti eettistä keskustelua mm. lihantuotannosta kun puhuttaisi asioiden oikeilla nimillä.

    Lihan syönti ei voi olla eettistä tai epäeettistä vaan jonkin etiikan mukaisesti hyvää tai huonoa.

  4. Keski-ja eteläEuroopassa teurashevosen kuljetus maasta toiseen on täysin eläinrääkkystä, julmaa ja sairasta touhua. Hevonen on ollut satoja vuosia ihmisen palvelija ja ystävä siksi sitä on kohdeltava inhimillisesti kuolemaan asti.
    Hevonen viisas ja älykäs eläin, se tuntee kauhua, kipua ja kärsimystä ihmisten julmasta kohtelusta, onko se lihakaan kaiken tämän kokemuksen jälkeen muuta kuin tressilihaa. Tämä kaikki tehdään ihmisen ahneuden ja suurien voittojen tähden.
    Ikävä kyllä monet muutkin eläimet kokevat saman kohtalon.
    Eläköön lähiruoka!

  5. Päivitysilmoitus: Hevonenko eettistä lihaa? Ei ainakaan romanialainen hevonen. | Fifirock - Home of Happy Dogs

  6. Hengissä pysyäkseen on ihmisenkin syötävä. Kasvissyönnillä pärjää, mutta jos proteiini saadaan ties mistä tuodusta ja millä tavoin viljellystä soijasta, voi senkin eettisyyttä ja ekologisuutta joutua punnitsemaan. Pitkän ja lumisen talven alueilla ravinnon saanti on varmistettu pyytämällä riistaa ja kalaa. Sittemmin ihmisten asettuessa paikalleen ravinnonsaantia on varmistettu pitämällä eläimiä, jotka voivat hyödyntää pohjoisessakin menestyvää kasvillisuutta. On aika mahdotonta päätellä lihan alkuperää tai sen elämän ja kuoleman olosuhteita, ellei itse kasvata ja teurasta syömäänsä lihaa.

  7. Satu toi tuossa esille kyllästymiseen asti kuullun syytöksen kasvissyöjien proteiinilähteestä. Itse syön kasvissyöjänä ihan kotimaista härkäpapua protskuksi. Soijaan en ole koskenut kymmeneen vuoteen – sitä vastoin kuin sianlihanpuputtajat eivät tee. Sikojahan ruokitaan ties mistä tulleella soijalla..

  8. Jään tekstien jälkeen pohtimaan, onko hyvinvointivaltioissa mikään liha eettistä. Onko luonnollista kuolemaa lukuunottamatta eläimen elämä millään muotoa eettistä, vaikka sitä mistä näkökulmasta katsoisi? Lihansyöjänä valitsen ns. eettisimmän en eettistä vaihtoehtoa. Hevosenlihan käyttäminen elintarvikkeena kiertopalkintoelämän jälkeen on enempi järkevää ja eettisempää, ei täysin eettistä. Me ihmiset käytämme tavalla tai toisella eläimiä hyötynäkökulmasta, jossa eläin kärsii. Hevosenlihan syöminen ei minulle ole ongelma. Järkeäkin saa käyttää. Maailmalla matkanneena ja lähes kaikkea mahdotontakin nähneenä täällä suomessa ei taida olla kuin lähinnä poro- ja hirvieläimet, joiden elämänkaarta voisi pitää eettisenä kuolemaa lukuunottamatta. Kaiken orgaanisen tahallinen tappaminen on epäeettistä. Poronhoitoon tutustuneena tiedän, että jopa niitäkin lääkitään, pidetään huolta ja varmistetaan vaikeanakin talvena ravinnonsaanti ja silti saavat elää vapaana kuolemaan asti. Jos riistaeläimen kilohintaa pitää kalliina, niin voimme jokainen katsoa kaappiin, mitä kaikkea muuta turhaketta ja tarpeetonta elämämme aikana hankimme. Käytämme myös (tietämättämme) tuotteita, jotka ovat lapsi- tai orjatyövoimalla valmistettuja ja silti koemme olevamme hyviä.

    Lihansyöntiä en jätä siksi, että se on epäeettistä. Se myös kuuluu Homosapieksen evoluutio- ja ravintoympyrään. Aivan, kuten krokotiilille antilooppi tai käärmeelle hiiri. Epäeettiseksi tuotteen tekee meidän ihmisten tapa hyväksyä elintarviketeollisuuden ja liiketoiminnan ahneus. Monelle se on ainut tapa pitää perhe leivässä, vaikkeivät itse toimintaansa hyväksy. Indonesiassa näin tämänkin. Paikallinen perhe söi vain kotipihassaan kasvattamiaan eläimiä, vaikka työskentelivät lihateollisuuden parissa. Kysyttäessä he eivät olleet varmoja, mitä kaikkia piikitettyjä aineita myytävät eläimet sisälsivät. Siitä lähtien söin vain niissä paikallisissa ravintoloissa, joissa liha tuotettiin takapihalla.

    Haloota nostaa se, että me olemme vieraantuneet luonnosta ja pidämme kaikkea näkymätöntä epähyväksyttävänä. Maito ei tule kauppaan yksin ja sen vehnäleivän raaka-aineet on voitu tuottaa epäeettisesti. Liika tuomitseminen ei ole hyvästä, pitää muuttaa omia asenteita ja arvomaailmaa, jotta parannusta saadaan. Teet jo ison muutoksen suosiessasi kotimaista.

  9. Eettisyyttä silmälläpitäen vien syksyisin yhden hevosen ammuttavaksi ja raakapaloiteltavaksi. Hevoset ovat olleet harrasteratsuja ja viettäneet “viimeistä laidunkauttaan”, osasta luovuttu vaivojen ja osasta vanhuuden takia.

    Yhdestä hevosesta saan 130kg lihaa omaan pöytään ja koirille n.60kg. Luut myös koirille. Pärjäämme vuoden yhdellä hevosella (enemmänkin, mutta koirat syövät ylijäämän). Maahan ja haaskuuseen menee naurettavan vähän, lisäksi on kiva tietää mikä sen ruuan todellinen hinta on kun joudun näkemään elämän häviävän silmistä ja tiedän sen olennon nimen mikä lautasella on. Arvostus nousee aika ylös.

    Teen tätä koska välitän ja säästän myös hinnassa. Olen koko ikäni harrastanut hevosia ja minusta on järjetöntä haudata ruokaa maahan. Syön mielummin heppaa jota on rakastettu, en sikaa joka näkee auringon ekaa kertaa ku sitä sullotaan teurasautoon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *