Lihaton tammikuu: Soijabolognesea ja pieniä vieroitusoireita

Lihattoman tammikuun viimeinen päivä koitti. Matkalle mahtui pieniä vieroitusoireita, mutta kasvissyöjänäkin selviää – ja syö useimmiten jopa oikein hyvin. Vaikka kokemus oli hyödyllinen, en ole vieläkään valmis jättämään lihaa kokonaan. Lihansyönnin pysyvä vähentäminen sen sijaan onnistunee. Ei lihaa todellakaan tarvitse joka päivä syödä.

Tänään söin viimeisellä lihattoman tammikuun ateriallani suomalaisen Nofun valmistamia herneproteiini-kaurapuikkoja. Hyviä olivat. Lisukkeeksi keitin vain pinaattipastaa ja yrttikastiketta. Ateria oli valmis noin 10 minuutissa. Varmasti herkullisempi ja ravitsevampi nopea arkiruoka myös lapsiperheelle kuin vaikkapa kalapuikot tai nakit! Jos minulla olisi kouluikäisiä lapsia, olisin tyytyväinen jos koulussa tarjottaisi tällaista kasvisruokaa. Itseasiassa olisin tyytyväinen, jos työpaikkaruokalamme tarjoaisi tällaista kasvisruokaa…

Nofu kehittä kasvisruokavaihtoehtoja erityisesti ammattikeittiöiden käyttöön. Sain tuotenäytteitä kokeiltavaksi.

Nofu kehittää kasvisruokavaihtoehtoja erityisesti ammattikeittiöiden käyttöön. Sain tuotenäytteitä kokeiltavaksi.

Kotona on suhteellisen helppo kokata hyvää kasvisruokaa ja pitää huolta myös proteiinin saannista. Ongelmallisempaa oli lounasruokailu. Käyn töissä Kampissa kymmenien ravintoloiden lähistöllä, mutta yhtäkkiä tavallinen “mitä kivaa tänään syötäisi” -pohdinta vaikeutuikin kysymyksellä “missä saa edes jotenkin kelvollista kasvisruokaa?” Helsingistä löytää myös loistavia kasvisruokaa tarjoavia ravintoloita, mutta jokainen lounaskuppila ei kasvissyöjiä huomioi. Heikoin esitys oli eräällä kiinalaisella ravintolalla, jonka ainoa kasvisvaihtoehto lounaalla sisälsi vain kevyitä kasviksia – ei mitään proteiinin lähdettä, ei edes papuja. Oman toimistomme kasvisvaihtoehdot puolestaan osoittautuivat hyvin vaihteleviksi, joten useimpina päivinä pakenin muualle syömään. Yleensä etnisissä ravintoloissa kasvisvaihtoehto on tofua, mikä sekin varmasti pitemmän päälle alkaisi tulla korvista.

Suhtaudun pienellä varauksella soijaan ja siitä valmistettuun tofuun mm. ympäristösyistä (kts. WWF:n raportti). Mutta suuri osa maailmalla viljellystä soijasta syötetään eläimille, joten ympäristön kannalta on varmasti parempi että minä syö soijan kuin että se syötetään brasilialaiselle broilerille. Uusi Musta -blogi on käsitellyt varsin kattavasti soijan terveys- ja ympäristökysymyksiä. Lihattoman tammikuun aikana päätin kuitenkin kokeilla soijaruokia ja opettelin tekemään esimerkiksi soijabolognesea. Ilmeisesti lopputulos oli varsin uskottava, sillä kokiksi opiskeleva pikkuveljenikään ei heti tajunnut syövänsä jauhelihan sijaan soijaa! Salaisuus taisi olla hyvässä tomaattikastikkeessa ja suutuntumaa lisäämän käytetyssä porkkanaraasteessa.

Soijabologneseen tuli mm. punasipulia, soijarouhetta, tomaattikastiketta, porkkanaraastetta, vettä, yrttimausteita ja kasvisliemikuutio. Päälle parmesaania.

Soijabologneseen tuli mm. punasipulia, soijarouhetta, tomaattikastiketta, porkkanaraastetta, vettä, yrttimausteita ja kasvisliemikuutio. Päälle parmesaania.

Helpotin elämääni, enkä jättänyt pois kananmunia, kalaa tai maitotuotteita. Niinpä useimpina päivinä ruokavalioni ei lopulta muuttunut kovinkaan paljon. Lohipasta ja fetasalaatti kuuluvat lempiruokieni listalle. Ehkä ensi vuonna kokeilen vegaanina olemista. Hieman nimittäin omatunto pisteli lohta popsiessa. On itseasiassa aika kummallista, että kasvissyöjäksi itseään kutsuvat syövät hyvin yleisesti kalaa. Kala ei ole kasvis, vaan elävä ja tunteva olento, jonka kasvattamiseen ja pyydystämiseen liittyy paljon hyvinvointi- ja ympäristöongelmia. Noudatan kuitenkin WWF:n kalaoppaan suosituksia.

Kuukausi on lopulta melko lyhyt aika. Kovin montaa uutta reseptiä ei ennätä kokeilla, jos ei kokkaa joka päivä kotona lämmintä ruokaa. Välillä teki mieli lihaa, mutta ei mitä tahansa lihaa vaan nimenomaan karitsankyljyksiä. Niitä meillä on pakastimessa, joten kiusaus oli suuri. Muutoin lihan välttäminen ei tuntunut itseasiassa kovin vaikealta enkä kokenut joutuvani tekemään suuria uhrauksia. Johtopäätös tästä voisikin olla, että lihalla herkuttelun voi jättää vain viikonlopun kokkaushetkiin. Jos lihaa syö vain harvoin, voi panostaa laatuun ja maksaa hieman enemmän myös eläinten hyvinvoinnista.

Yhden kasvisruokapäivän sijaan viikossa voi olla kasvispäiviä viisi. Ja jos joka kuukausi opettelee vaikka yhden uuden kasvisruokareseptin, kohta vegekokkaaminen ei tunnu enää niin vaikealta ja vieraalta. Siitä on hyvä aloittaa.

 

9 vastausta artikkeliin ”Lihaton tammikuu: Soijabolognesea ja pieniä vieroitusoireita

  1. Lähdin mukaan lihattomaan tammikuuhun kaksi vuotta sitten, ja se muutti ruokavalioni totaalisesti. Söin ennen lihaa päivittäin, mutta halusin oppia laittamaan kasvisruokaa, sillä tykkään ruuanlaitosta. Lihattoman tammikuun jälkeen olin niin tottunut kulkemaan kaupassa lihatiskin ohi, ettei sille enää tullut pysähdyttyä. Nykyään syön lihaa silloin tällöin, kerran viikossa tai harvemmin. Soijaa syön aika vähän mutta kaiken maailman papuja lähes joka päivä, kikherneet ovat yksi lemppareistani.

  2. Enimmäkseen mäkin kuljen kaupassa lihatiskin ohi, sillä liha tulee ostettua suoraan tuottajalta tai esimerkiksi Anton&Antonista. Marketissa ostan asioita joita saa luomuna ja joiden alkuperästä voin olla varma. Joten kyllä heikko saatavuuskin on rajoittanut lihansyöntiä – ainakin sellaisen halvan bulkkilihan (broilerisuikaleet yms) käyttämistä arkikokkaamisessa.

    Monet kertovat samaa lihattoman tammikuun vaikutuksesta – että kuukausi muuttuukin vuosiksi. Katsotaan!

  3. Kalasta. Olen yksi näitä kummallisia, joka kutsuu itseään kasvikseksi, mutta syö kalaa. Voisin elää ilmankin, tämä ei ole kynnyskysymys. Pidän kalasta, mutta saattaa mennä viikkojakin ilman.
    Kalaa syöviä hämmästyttävämpiä ovat mielestäni ne, jotka eettisistä syistä eivät syö punaista lihaa, mutta kanaa sen sijaan syövät. Jos eettisyys on mittapuu, kana pitäisi kai olla ensimmäisten karsittavien joukossa.

    Tunnen ihmisiä, jotka muutoin syövät kasvisruokaa, mutta jos tarjolla on riistaa, syövät sitä. Ajatus heillä on, että eläin ei ole kasvanut kasvatuslaitoksessa vain tullakseen syödyksi, vaan on saanut elää eläimen elämän. Ehkä monella on kalan suhteen sama ajattelu. Ahven sai kuitenkin elää ahvenen elämän.
    Mutta, myönnän. Kalan syömisessä on runsaasti eettistä pohdittavaa ja WWFn kalaopas saa pään sekaisin.

    Yksi minua hämmästyttää. Voiko lihasta oikeasti tulla liki vieroitusoireita? Onpa pelottavaa.

  4. Joo, tuota en ymmärrä, että monet kieltäytyvät punaisesta lihasta mutta syövät ihan hyvällä omallatunnolla broileria! Jos jotain lihaa jättää pois eläinten hyvinvoinnin vuoksi, broileri ja sika olisivat mielestäni ensimmäiset karsittavat. Broileri on tietysti hiilijalanjäljeltään pienin, sillä sen tuotanto on niin tehokasta. Mutta jos ajattelee eläimen elämää, emolehmälaumassa elävällä pihvikarjalla on parhaat mahdollisuudet toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Siksi mun lautaselle on jäänyt kotimainen luomunauta ja emolehmälaumassa elänyt pihvinauta, sekä karitsa ja riista.

    Tuo on hyvä pointti villistä kalasta, mutta ei päde esim. kassiloheen. Kasvatusaltaissa on paljon hyvinvointiin liittyviä ongelmia, joista osaa vasta tutkitaan ja niistä vähitellen aletaan olla tietoisia.

    “Vieroitusoireista” – voihan karkkiakin tehdä mieli ja ns. namihammasta kolottaa. Jos pitää jotain herkkuna ja on tottunut syömään jotain, vieroitusoireet ovat ehkä enemmän näihin tottumuksiimme liittyviä psykologisia asioita.

  5. Hei, Mitä margariinia leivän päälle? Olen kuullut että margariini on kemiallinen tuote, eli parempi voi, mutta sehän on eläinperäinen! Mitä sitten? Entäs paistorasva? Mistä saan D-vitamiinin ja B12? Tässä vähän kysymyksiä kun aloittelen tätä vegaani elämää. Ja entäs jäätelö? Suuret kiitokset vastauksesta.

  6. Mitä mieltä olet kalansyönnistä? Kiitos tästäkin vastauksesta.

  7. Anteeksi,mutta vielä yksi kysymys. Saakohan mistään luomujäätelöä?

  8. Hei, en oikein tiedä margariineista kun en niitä käytä enkä itse ole vegaani. Monet tuntuvat suosittelevan esim. itse tehtyä avokado-levitettä, mukaan oliiviöljyä, sitruunamehua ja hieman pippuria. Margariinihyllyltä varmasti löytyy myös pelkästään kasvisrasvaperäinen vaihtoehto.

    Kalaa syön, mutta noudatan WWF:n kalaoppaan suosituksia. Ei siis uhanalaisia kalalajeja tai sellaisia joiden viljely kuormittaa kohtuuttomasti ympäristöä. Kotimainen silakka ja sisävesien kalat olisivat parhaita. Syön kyllä myös kasvatettua siikaa ja lohta, vaikka on siinäkin ongelmansa.

    Luomujäätelöä… No ainakin tofuline on kasviperäinen jäätelö ja sitä saa ihan marketin kylmäaltaalta. Kermajäätelöä luomuna en muista nähneeni. Anton&Antonissa oli jotain kivan näköisiä jäätelöitä mutta en ole varma ovatko nekään luomua, kasvisperäisenä ainakin löytyy jotain.

  9. Hei! Olen kasvissyöjä (plus luomumaitotuotteet, luomukananmunat), mutta vegaanivuosinani käytin tummansinistä Keijua. Kohtalaisen hyvää, jos vertaa esim.johonkin kevytlevitteisiin ja sen sisältämä b-vitamiini on kasviperäistä, eli ko.tuote on vegaaninen. Muistan tosin lukeneeni, että Keiju olisi muuttanut myös muita levitteitään vegaaneille sopiviksi, mutta se kannattaa tarkistaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *