Lukutoukan lapsen palkintokaappi – miksi lukemisen ja kirjoittamisen tukemisella on väliä

Tässä Tieto-Finlandia-palkinnon jälkimainingeissa tajusin, että tämähän ei ole ensimmäinen Finlandia-menestykseni – vaan kolmas! Vuonna 1996 olin nimittäin Kuopion läänin paras Napero-Finlandia-satukilpailussa. Vuonna 2002 olin kymmenen parhaan joukossa lukiolaisille tarkoitetussa Pikku-Finlandia-esseekilpailussa. Niitä en tosin voittanut, mutta ehkä sijoittuminenkin lasketaan. Pengoin leikearkistoani ja löysin vanhat kunniakirjat ja Siilinjärven paikallislehden Uutis-Jousen juttuja. Hieman hämmentävääkin, mutta hauskoja muistoja! Menestys ei kuitenkaan ole sattumaa – harvoin on.

Siilinjärven paikallislehti Uutis-Jousi haastatteli Napero-Finlandia-satukilpailun Kuopion läänin voittajaa 1996.

Opin lukemaan noin 3-vuotiaana. Ensimmäiset täysimittaiset satuni naputtelin tietokoneelle 8-vuotiaana. Suhtauduin alusta alkaen kirjoittamiseen määrätietoisesti ja kunnianhimoisesti: osallistuin kaikkiin mahdollisiin lapsille tarkoitettuihin kirjoituskilpailuihin ja usein menestyinkin. Haaveilin kirjailijan urasta. 13-vuotiaana perustin koululehden Toivalan ylä-asteelle ja olin sen päätoimittaja. Olin tajunnut, että kirjailijana ei välttämättä elä, vaan pitäisi olla muukin ammatti. Minulle selvisi, että on olemassa kulttuuritoimittajia, jotka saavat palkkaa kirjoja lukemalla ja niistä kirjoittamalla: miten uskomattoman hieno työ! Kirjoitin koululehteen kirja-arvioita ja lehti työnäytteenäni marssin maakuntalehti Savon Sanomien toimitukseen tarjoamaan osaamistani.

Olen todella kiitollinen Savon Sanomien toimitukselle ennakkoluulottomuudesta siinä, että minun annettiin kirjoittaa. Aloitin Savon Sanomien avustajana 13-vuotiaana. Kirjoitin kirja-arvioita nuortenkirjoista, henkilöhaastatteluita ja muita juttuja Nuorten Sivulle, ja koko lukioajan minulla oli oma kolumnipalsta. Savon Sanomien silloinen uutispäällikkö Seppo Kononen muistelee usein tapausta, jossa hän soitti 13-vuotiaalle lehden avustajalle tietämättä tämän iästä. “Juankoskella Stromsdalin kartonkitehtaalla olisi info, menisitkös sinne”, Kono-setä soitti. Hieman hämmentyneenä vastasin: “Ei minulla ole autoa, minä olen 13.” En kyllä tiennyt myöskään, mikä se Stromsdalin paperitehdas on. Vuosia myöhemmin ollessani opiskeluaikanani Savon Sanomien kesätoimittajana törmäsin Konoseen kertomassa tätä tarinaa ryhmälle toimituksessa vierailevia koululaisia.

Pidän sanomalehtien nuorten kanssa tekemää työtä tavattoman tärkeänä monestakin syystä. Sanomalehtien aktiivinen lukeminen näkyy parempina Pisa-tuloksina ja nuorten kohonneena äänestysaktiivisuutena. Mutta parhaimmillaan lehtityöhön osallistuminen myös mahdollistaa nuorten äänen kuulumisen yhteiskunnassa, antaa tunteen omista vaikutusmahdollisuuksista, kasvattaa medialukutaitoja – tai jopa luo uran journalistina ja ammattikirjoittajana.

Meidän perheessä on aina luettu valtavasti iltasatuja ja koko lapsuuteni ja nuoruuteni vietin nenä kiinni kirjassa. Lukioaikana olin nuorten kirjallisuuslehti Lukufiiliksen toimituskunnassa. Kirjoitin kirja-arvioita mutta pääsin myös haastattelemaan monia lempikirjailijoitani ja kirjoittamaan heistä laajempia artikkeleita. Nyt olen Lukufiilistä julkaisevan Lukukeskus-järjestön hallituksen varapuheenjohtaja. Lukukeskus edistää lukemista, välittää kirjailijavierailijoita ja julkaisee kolmea kirjallisuuslehteä. Se on tärkeää työtä, koska tiedän omakohtaisesti millaisia maailmoja kirjat ja kirjoittaminen avaavat.

Pisa-menestyksen myötä olemme tottuneet pitämään suomalaisten nuorten lukutaitoa itsestäänselvänä. Mutta tuoreimmat Pisa-tutkimukset kertovat jo varoittavista signaaleista: Suomessa on joka ikäluokassa 5000 nuorta, joilla on heikko lukutaito. Kolmannes jokaisesta ikäluokasta ei lue omaksi ilokseen yhtään (Sari Sulkunen 2012). EU:n korkean tason asiantuntijaryhmä otti syyskuussa kantaa raportissaan nuorten lukutaitoon – joka on kriisissä monin paikoin Euroopassa.

“Lukemisessa ja kirjoittamisessa ei ole kyse ainoastaan tekniikasta tai taidosta. Luku- ja kirjoitustaito liittyvät ihmisten itsetuntoon ja kykyyn toimia ja menestyä yhteiskunnassa yksilöinä, aktiivisina kansalaisina, työntekijöinä tai vanhempina”, raportti toteaa. “Hyvä luku- ja kirjoitustaito ovat välttämättömiä, jos haluamme parantaa ihmisten elämää ja edistää vahvaa ja kestävää talouskasvua Euroopassa. Luku- ja kirjoitustaito voimaannuttavat yksilöä kehittämään harkintaa, kriittistä ajattelua ja empatiaa.” Tästä aiheesta kiinnostavan puheenvuoron esitti myös Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Anu Laitila Kiiltomato.net-verkkolehden pääkirjoituksessa. Laitilan keväällä tekemä kartoitus paljasti, että lu­ke­mis­ta edis­tä­vä työ on jää­nyt Suo­mes­sa ole­mat­to­mal­le huo­miol­le ja ra­hoi­tuk­sel­le.

Minun lukemistani ja kirjoittamistani on aina tuettu kotona ja koulussa, mutta myös Lukukeskuksella ja Savon Sanomilla on ollut tärkeä rooli nuoren kirjoittajan kasvatusseurana. Kiitos siitä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *