Miltä maatalous kaupunkilaisesta näyttää?

Tänä viikonloppuna Helsingin messukeskuksessa kaupunkilaislapset pääsevät ratsastamaan ponilla, rapsuttamaan alpakoita ja näkemään broileriuntuvikkoja, possuja ja vasikoita. ELMA-messut ovat tapahtuma, jossa pala maaseutua tuodaan kaupunkiin – siloilteltuna.

Kävin lauantaina messuilla ja käynti herätti ristiriitaisia tunteita: toisaalta on toki hyvä että lapset näkevät eläimiä elävänä mutta eihän kaksi heinäkasassa nukkuvaa suloista pikkupossua kerro mitään maatalouden arkirealismista ja sikojen olosuhteista oikeassa sikalassa.

Suurin osa Suomen lehmistä on ayrshire- ja holstein-lehmiä, mutta Elma-messuilla esiteltiin lähinnä pienempiä ja harvinaisia jersey-lehmiä. Muutenkaan paikalla ollut eläinvalikoima ei vastannut lainkaan sitä, millaisia eläimiä suomalaisilla maatiloilla pääasiassa elää. Ehkä havainnollisin osasto oli Suomen Broileriyhdistyksellä, joka oli tuonut paikalle broilerihallin miniatyyrin juottolaitteineen ja broileriuntuvikkoineen. Tosin jos söpöjen untuvikkojen sijaan miniatyyrihallissa olisi ollut täysikasvuisia broilereita, tuotanto ei olisikaan enää näyttänyt lasten mielestä yhtään niin suloiselta…

No, Elma-messut ovat lähinnä kotieläinpiha, eikä tarkoituskaan ole näyttää oikealta maataloudelta. Askeleen realistisemman käsityksen saa maatalousnäyttelyssä käydessään – mutta sinne helsinkiläisillä perheillä on jo suurempi kynnys lähteä. Elma-messuilla näytteillä olevat eläimet ovat pikemminkin rapsuteltavia lemmikkejä kuin tuotantoeläimiä. Tuskin kovin moni isä tai äiti osoittaa niitä suloisia possuja todeten lapselleen: “katsos, tuommoisista sioista tehdään meidänkin joulukinkku ja pitsasuikaleet!”

Mitä väliä sillä sitten on? Yleisemmällä tasolla olen huolissani siitä, millaisena maatalous esitetään ruoantuotannosta etääntyneille kaupunkilaisille kuluttajille. Toivottavasti lapsille ei jää sellainen kuva, että noin hyvin possut elävät sikalassakin. Samalla tavalla siloiteltua ja romantisoitua on myös ruokamainonta – viimeisimpänä esimerkkinä kritisoitu Valion yritysvastuumainos josta kirjoitin Talouselämä-lehdessä. Meidän ei halutakaan ajattelevan sitä teollista prosessia, jonka läpi eläimet kulkevat matkalla lautaselle. Valion mainoksissa lehmät ovat aina laitumella aurinkoisena kesäpäivänä ja aiemmin kritisoimassani Atrian viime talven broilerikampanjassa pihalla tepsutteli yksinäinen piirroskana.

Tilanteessa jossa yhä useamman kuluttajan kosketus maatalouteen on katkennut, Elma-messujen ja ruokamainonnan kaltaisilla viestintäkeinoilla on yhä korostuneempi rooli siinä, mitä ylipäätään eläinten oloista tiedetään. Siksi niihin kannattaa kiinnittää huomiota ja nostaa meteli, jos kuva näyttää liian vääristyneeltä ja siloitellulta. Valion mainonnasta käydyssä keskustelussa hyvä puoli on se, että sen myötä maitotiloilla olevat ongelmat ovat nousseet esiin. Ei ole yhdentekevää, millaista kuvaa meille maataloudesta näytetään.

 

16 vastausta artikkeliin ”Miltä maatalous kaupunkilaisesta näyttää?

  1. Kirjoittajan tulisi muistaa, että lehmien osalta kyseessä oli jersey-rodun vuosinäyttely. Näyttelyissä markkinoidaan ennen kaikkea omaa eläinainesta muille tuottajille, jolloin eläimet ovat kauniisti laitettuja: pestyjä ja klipattuja. Näyttelyihin osallistuminen maksaa, eikä ole mitään järkeä viedä kehään arvosteltavaksi klippaamatonta ja pesemätöntä eläintä. Sijoitus on takuuvarmasti laittamattomalla eläimellä viimeinen, eikä omasta tilasta ja eläinaineksesta jää muille tuottajille myönteistä kuvaa.

    Sellaiset ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita ei-niin-siloitellusta kuvasta voivat pyytää tilallisilta lupaa päästä navettaan vierailemaan ja vastaus pyyntöön on varmasti myöntävä.

  2. Lähdettäskö siitä, että jos kritisoidaan paikalla olleita eläimiä, niin kirjoitetaan rodut edes oikein. Suomen yleisin lehmärotu on AYRSHIRE, toiseksi yleisin on HOLSTEIN. Noilla messuilla oli esillä jerseytä, koska siellä oli vain jerseylle tarkoitettu näyttely. Kovin yksinkertaista.

    Miksi aina kitistään, että erilaisilla messuilla ja näyttelyissä ei näe oikeata maaseutua? Ei tietenkään. Oikea maaseutu on maalla, mihin pitää jaksaa lähteä, jos haluaa todellisuutta nähdä. Turhaan te siitä narisette ja meteliä käskette nostamaan. Herätkää tekin todellisuuteen.

  3. Messuilla kävijälle ei tullut selväksi, että kyse on jersey-teemavuodesta. Tavalliselle kaupunkilaiselle kuluttajalle tuollaiset messut ovat usein ainoa ikkuna maatalouteen. Kuka tuottaja haluaisi 50 000 kuluttajaa bussilla kotiovellaan sitä maaseutua katsomaan? Pääkaupunkiseudulla asuu noin miljoona ihmistä. On mielestäni aika epärealistista ajatella, että kaikki kävisivät maatilavierailuilla jossain maakunnissa. Silloin kuluttajalle olisi relevantimpaa nähdä niitä eläimiä, joita maatiloilla oikeasti elää.

    Luulen, että kaupunkilaiselle kuluttajalle tuottajien keskinäiset kilpailut ovat aika epärelevantteja. Joten eläimiä näyttelyyn tuovilla tuottajilla ja kuluttajilla on aika erilaiset odotukset messujen tarkoituksesta. Tietysti ymmärrän, että näyttelyssä lehmät klipataan. Mutta ehkä ammattilaistapahtumat ja kuluttajatapahtumat kannattaisi sitten pitää erikseen.

    Kiitos huomautuksesta kirjoitusvirheestä. En sunnuntaina blogitekstiä kirjoittaessani tullut tarkistaneeksi oliko holsteinissa yksi vai kaksi ällää ja muistin väärin.

  4. Jerseynäyttely oli kyllä mainittu messujen ohjelmassa, joten se olisi kannattanut varmaankin lukea ennen messuille menoa.

    Tuskin 50 000 kuluttajaa haluaa tulla yhtä aikaa yhdelle ainoalle tilalle käymään, joten tuohon on aika turha vedota. Ne kuluttajat joita asia oikeasti kiinnostaa, lähtevät kyllä maalle ja etsivät tilan jolle pääsee vierailulle. Muille lienee riittää se, että saa silittää possua jollain messuilla.

    Isoja sisänäyttelyitä on suomessa vähän ja vielä vähemmän on sellaisia, joihin otetaan eläimiä mukaan. Tämän takia maatalouden ammattilaisille järjestetään näissä tapahtumissa oman alansa kilpailuja, kuten nyt tämä jerseynäyttely. Myöhäinen syksy ja talvi ovat tilallisille aikaa, jolloin on yleensä suurempi mahdollisuus lähteä eläinte kanssa näyttelyyn. Se kun ei ole ihan “nyt mennään” meininkiä, vaan vaatii paljon valmistautumista ja vie aikaa. Suurin osa karjanäyttelyistä toki on kesällä ja ne ovat ulkonäyttelyitä, mutta silloin on myös kaikki tilan kiireisimmät työt ja näyttelyihin lähteminen on silloin todella iso ponnistus ja vaatii työjärjestelyjä kotitilalla ja “näyttelytiimin” kasaamista.

  5. Eikö maatalousmessut ole täysin rinnastettavissa kirjamessuihin ja maatalouden ammattilaiset kirjailijoihin? Molemmilla on messuilla tarkoituksenaan tuoda mahdollisimman hyvä kuva omasta ammatistaan, jotta kiinnostus sitä kohtaan säilyisi, omat tuotteet myisivät hyvin sekä ehkä myös nuoret kiinnostuisivat jatkamaan alalla. Eihän kirjailijakaan kerro kirjaa myydessään kuinka monta yötä hän on sen takia valvonut, tai kuinka monta työtuntia sen kirjoittamiseen kirjoittanut, vaan markkinoi ja korostaa kirjan hyviä puolia. Samoin myös maatalousihmiset tuovat omasta ammatistaan muille näkyviin ne positiiviset puolet, jotta kiinnostus kotimaiseen ja puhtaaseen ruokaan säilyisi. En näe mitään järkeä siinä, että tuottajat itse toisivat ne arjen karut, mutta samalla myös välttämättömät faktat esiin. Aivan kuten Kirsi Teiskonlahti sanoi, kuluttaja voi itse niin halutessaan mennä tutustumaan tilalle, jossa kyseistä tuotetta tuotetaan. Uskoisin, että ovet aukeavat kysyjälle ja kaikkiin kysymyksiin vastataan rehellisesti. Uskoisin myös että tilojen oville ei ryntää 50 000 uteliasta, vaan vain pieni osa pääkaupunkiseutulaisista (joista aloittaja itse mainitsi) olisivat oikeasti kiinnostuneita maatilan toiminnasta.

    Aloittajalle vielä tiedoksi, että messukävijänä ja jonkin sortin aloittavana alan ammattilaisena voin kertoa, että kaikki Suomessa olevat lypsykarjarodut olivat esillä, kaikki eivät kiertäneet kehässä, mutta ne löytyivät eläinosaston karsinoista. Itse näin ayrshiren, holsteinin (punaisen kylläkin mutta rotu on sama), Länsi-, Itä- ja Pohjois-Suomen karjaa, ne kehässäkin esiintyneet jerseyt, sekä uutuutena Suomessa guernsey-rotuisen eläimen. Suosittelisin tarkistamaan faktat.

  6. Isäntä kävi viime vuonna karjamatkalla Kanadassa, siellä Toronton messukseskuksessa kävi “maaseutuun” eli maailman arvostetuimman lypsykarjanäyttelyn übertrimmattuihin lehmiin tutustumassa tuhansia koululaisia alueelta. Innoissaan olivat. Eikä takuulla näkynyt kakkakikkarettakaan missään. Minkälainen mesuosasto sitten olisi realistinen? Esimerkiksi pidemmissä kesänäyttelyissä yleisö pääsee seuraamaan joka rodun lehmien elämää näyttelyparsissa ja lypsyä myös. Noiden “navettaosastojen” rakentaminen näyttelyihin on vahvasti sponsoroitua (navettakone- ja kalustevalmistajat jotka haluavat tavoittaa _ammatti_yleisöä) sillä se on hintavaa hommaa. Ei ihan täysikokoista pihattoakaan pykätä näyttelyä varten pystyyn. Sairastakaan eläintä ei oikein saa kuljettaa näytteille. Mikä siis ratkaisuksi?

  7. Kaikki kaupunkilaiset eivät ole niin kiinnostuneita maataloudesta, että tulisivat eläimiä katsomaan paikan päälle, mutta halukkaille varmasti lehmiämme ja elinkeinoamme esitellään. Niinhän me maalaisetkin matkataan kaupunkiin, jos jotain palvelua, tuotetta, tapahtumaa yms. olemme sieltä vailla. Että kyllä se liikenne onnistuu toisinkin päin, jos riittävästi kiinnostusta on.

    Näyttelyissä kulkevat lehmät elävät ihan tavallisilla tiloilla ja tuottavat maitoa siinä missä muutkin. Suomessa (en tiedä muista maista) ei ole erikseen pelkkiä näyttelylehmiä. Siellähän ne tuottajat ovat itse näyttelyissä paikalla ja heiltä pääsee kuluttajat halutessaan alasta ja lehmien oloista & hoidosta kyselemään. Näyttelyt ja eläinten kuljetukset yms. ovat niin paljon työtä (ja rahaakin) vaativia ponnistuksia, että en näkisi mitään järkeä useiden eri tapahtumien järjestämiseen.

    Ja ei kai taas muillakaan messuilla esitellä niitä alojen mätämunia ja huonoja puolia esim. ruokamessuilla pahaa ruokaa ja epähygienisiä ravintolakeittiöitä? Niitäkin kuitenkin löytyy, mutta en menisi sen takia koko ravintolamaailmaa lyttäämään.

  8. Niin..aika jännä että just helsinkiläiset on niitä jotka aina joka asiasta kitisevät..ei muualla ihmiset jotka ovat maatalouden ja maaseudun kanssa tekemisissä kitise joutavista, koska tietävät millaista se on. Ja mieleeni herää kysymys, että kun niin tiukasti ollaan eläintuotantoa vastaan, jossa ihminen eläimestä hyötyy niin miten on lemmikkieläinten laita? Tuotantoeläimiä/tiloja valvotaan useita kertoja vuodessa ja eläimistä on pidettävä kirjaa. Lemmikkieläimiä taas voi pitää kuka tahansa. Lemmikkieläinten pitoa ei valvota. Lemmikkieläimet eivät läheskään kaikki ole minkäänlaisessa rekisterissä. Ja hyötyyhän samalla tavalla ihminen jokainen omistamastaan lemmikkieläimestä. Jos ajatellaan niin että kukaan ei saisi hyötyä eläimestä, pitäisi kaikki kesyt eläimet tappaa sukupuuttoon ja tietysti myös luonnossa elävät riistaeläimet. Kaikki opaskoirat esim. näkövammaisille ja terapiaratsut kehitysvammaisille tulisi lopettaa.. myöskään vahtikoirien pito,hiirikissat ja muuten vaan seuraksi hankitut eläimet pitäisi lopettaa.. Huomiotko ollenkaan edellämainittuja seikkoja kun kritisoit tuotantoeläimien pitoà? Monessako navetassa olet vieraillut ja etenkin työskennellyt kun niin paljon tunnut tietävän tuontantosuunnista??? Olisi myös kiva tietää mikä ero on sillä pidetäänkö lypsylehmää navetassa tai kissaa kerrostaloasunnossa, joka ei koskaan pääse pyydystämään ruokaansa ja näin toimimaan luontaisesti. Ja mitä jos lihansyönti maailmassa lopettettaisi niin mitä sitten kaupunkilaiset syöttäisivät lemmikeilleen?

  9. Ja kävittekö muuten petexpossa? siellä oli jos jonkinmoista jyrsijää pienissä muovisissa laatikoissa ja se tila oli todella pieni..Mutta sehän taas taitaa olla ihan ok?

  10. Hei Niina. Aika voimakkaisiin ennakkoluuloihin minusta ihmisenä perustat kommenttisi. Suosittelen perehtymään tämän blogin sivuun “Tietoa kirjailijasta” ja muun muassa näihin aiempiin kirjoituksiini täällä:
    https://www.syotavaksikasvatetut.fi/pienet-vasikat-tama-on-teille/
    https://www.syotavaksikasvatetut.fi/illallisen-etiikka-tarjoilija-lautasellani-on-tunteva-yksilo/

    En koe olevani kovin helsinkiläinen muutettuani tänne vasta muutama vuosi sitten. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni vietin Siilinjärvellä Pohjois-Savossa setäni maitotilan naapurissa missä myös kesäisin kävin aamulypsyllä. En vastusta eläintuotantoa enkä ajattele, että ihminen ei saisi hyötyä eläimistä. Syön itsekin lihaa, vaikkakin lihansyöntini on vähentynyt ja valikoin tarkkaan mitä syön. Argumentti, jonka mukaan eläinsuojelijat “haluaisivat tappaa sukupuuttoon kaikki kesyt eläimet” on suoraan sanottuna melko naurettava. Minä peräänkuulutan vain vastuullista eläinten pitämistä, parannuksia eläinsuojelulakiin ja elintarvikeyhtiöiltä parempaa yritysvastuuta. Ja tätä tietokirjaa varten vierailin noin 20 suomalaisella maatilalla ja neljässä teurastamossa ja kananpoikien hautomossa, haastattelin tuottajia, eläinlääkäreitä, hyvinvointitutkijoita ja eläinsuojelujärjestöjen asiantuntijoita.

  11. Mutta edelleen mikset puutu siihen petexpoon ja eläinten säilytysoloihin?

  12. Toki myös lemmikkieläinten oloissa olisi paljon parannettavaa ja varmaan myös Elma-messujen lemmikkiosastosta olisi voinut löytää moitittavaa. Mutta keskityn kirjassani ja tässä blogissa tuotantoeläimiin – siis niihin eläimiin joita täällä Suomessa kasvatetaan teollisessa mittakaavassa ruoaksi. Siksi en käsittele lemmikkejä, enkä myöskään turkiseläimiä, ankkoja, lampaita tai hevosia. Rajaus on usein tarpeen.

  13. Maitotiloissa onkin varmasti paljon niitä jotka avaisivat ovensa uteliaille kuluttajille. Sen sijaan ainakin oman kokemukseni mukaan sikaloissa ja kanaloissa – broilerihalleista puhumattajaan – on paljon vaikeampaa käydä edes median edustajana.

    On hyvä, että esimerkiksi tänä syksynä muutamissa sikaloissa on ollut avoimien ovien päiviä joilla kuluttajat ovat päässeet tutustumaan myös sikojen arkeen. Muutoin edes maatilojen löytäminen vierailuita varten on vaikeaa. Jos siteet maaseutuun ovat katkenneet, kuinka monen tuttavapiiriin enää kuuluu maanviljelijöitä? Harvoilla tiloilla on kotisivuja ja vasta harvat tilat kertovat avoimesti toiminnassaan esimerkiksi Facebookissa – kuten te teette. Maatilat eivät ole mitään huvipuistoja jotka mainostaisivat itseään lapsiperheiden vierailukohteina. Kynnys etsiä tila, tarttua puhelimeen, soittaa tuntemattomalle maanviljelijälle ja pyytää lupaa vierailuun on niin korkea, että useimmilta jää tekemättä. Puhumattakaan autottomista kaupunkilaisperheistä joille maatiloilla käyminen vaatisi jopa auton vuokraamisen tai yhteiskyydin järjestelyn. Elma-messut ovat helposti kaupunkilaisten saavutettavissa ja tavoittavat laajan kuluttajajoukon. Jos kerran maaseutu halutaan tuoda kaupunkilaisten luo, miksi sitä ei voisi tehdä edes hieman realistisemmin?

    Ihan hyvä kysymys, että millainen messuosasto sitten olisi realistinen. En tarkoitakaan, että pitäisi esitellä vain mätämunia ja huonoja puolia, tai tuoda messuille likaisia tai sairaita eläimiä. Ymmärrän, että täysimittaisten lypsyasemien yms. tuominen messuille olisi kallistakin. Mutta esimerkiksi maatalousmessuilla on usein emakko porsaineen, enkä muista ainakaan nähneeni emakkoa siellä häkissä. Entä jos messuosasto kuvaisi normaalitilannetta eli emakko olisikin häkissä pehkujen sijaan? Melko pieni muutos, mutta antaa erilaisen kuvan tuotantotavasta. Entä jos Elma-messuilla ei olisikaan ollut kahta söpöä possua heinillä kuivitetussa isossa karsinassa, vaan realistinen määrä sikoja oikean kokoisessa karsinassa jossa olisi osaritilälattia?

  14. Tuo on ihan naurettavaa narinaa, että maalle ei muka pääsisi vierailulle. Kyllä tiloille pääsee, jos vaan halua on. Sikaloihin ja broileritiloille pääsee ymmärrettävästikin huonommin, koska tautiriski on suuri. Tuottajat haluavat vain suojella eläimiään sillä, että eivät päästä vieraita ramppaamaan tuotantotiloissaan. Ei kai kaupunkilaisillekkaan tarvitse kaikkea passata nenän eteen valmiiksi. Ihan yhtä pitkä matka maalta on kaupunkiin, kuin kaupungista maalle.

  15. Hei, en nyt oikein ymmärtänyt kirjoitustasi. jersey on maailman toiseksi yleisin karjarotu ja Suomessa on n. 80 lypsävää lehmää. Viemme joka vuosi yhdessä Elma Eläimet kanssa kaikkia lypsyrotuja näytille ihan omalla kustannuksella. samoin järjestimme ensimmäisen jersey-näyttelyn koska se oli meistä hauska juttu. Valiolla oli hieno osasto ja tekivät paljon hyvää työtä kertomalla kaupunkilaisille maidon tuotannosta. Oliko Sinulla vain huono päivä ja miksi et rehdisti tullut juttelemaan? Ei tästä näyttelystä paljoa etukäteen tiedoitettu mutta taisit missata esittelyt ja kertomukset. jengi tykkäsi jerseystä ja muista eläimistä ja ainakin meillä oli ihanat messupäivät! Ikävää jos kaunis eläin ei Sinua miellytä. Koulutiloilla oli myös muita rotuja esillä. No, ei tuo nyt paljoa hetkauta ja ensi vuonna on broun swissit kehässä…

  16. Ketä kaupunkilaista (saati lasta) oikeasti kiinnostaa lypsylehmän rotu, jos tarkoitus on kertoa lapsille mikä on lehmä ja mistä maito tulee? Maailma on täynnä erilaisia kuvia lehmistä, jotka ovat lehmiä ilman sen suurempia rasistisia erotteluita. Väheksymättä sen enempää kaupunkilaisia kuin ammattilaisiakaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *