Onnellisia pihakanoja Michiganissa

Yhdeksän viikon kierrokseni Yhdysvalloissa päättyi Michiganiin, vierailulle kummieni Annie ja Charles Yeagerin luona. Samalla tapasin parven kanoja, joiden elämä vaikutti varsin mukavalta. Näin kanojen pitäisi voida elää!

Kanat vadelmapensaiden keskellä

Se alkoi erityisluokalla opettavan Annien oppilaan kiinnostuksesta kanoihin. Annie päätti tilata luokkaansa hautomolaitteen ja tilata erän hedelmöittyneitä munia. Pian koko koulu seurasi jännittyneenä lämpölamppujen alla paistattelevia munia. ”Sinä talvena emme saaneet paljoa muuta aikaiseksi, kaikki mielenkiinto kohdistui untuvikkoihin”, Annie kertoo. Oppilaille kuoriutumisen näkeminen ja untuvikkojen puuhien seuraaminen oli elämys. Kouluvuoden jälkeen Charles rakensi kanoille pienen kopin heidän kotinsa takapihalle: ensin pienen siirrettävän kopin ja myöhemmin isomman kopin vanhan autotallin kylkeen.

Koska kanoja oli vain muutama, Annie ja Charles päättivät tilata lisää, tällä kertaa valmiiksi haudottuina untuvikkoina. Tiput saapuivat Ishpemingin postitoimistoon pahvilaatikossa. Nyt ne ovat saavuttamassa hedelmällisen ikänsä. Kopista on löytynyt pari ensimmäistä munaa ja kukot kipuavat jo aktiivisesti kanojen selkään. Koska kukkoja tulikin neljä, se on ainakin kaksi liikaa. Hercules päätynee pataan, sillä se jää parven nokkimisjärjestyksessä helposti ulkopuolelle. ”Nätti poika” näyttää vain komealta mutta ei osoita kiinnostusta kanoihin. Dean puolestaan on osoittautunut ilkeäksi järjestyksen pitäjäksi – vaikka se on nimetty koulun kiltin vahtimestarisedän mukaan!

Koko kesän kanat ovat saaneet vaeltaa ympäri pihaa. Ne syövät omenapuun alle pudonneita omenoita, seikkailevat kasvimaalla vadelmapensaiden lomassa, pörhistelevät talon kissoille ja seuraavat uteliaana pihalla kulkevien ihmisten perässä. Mutta oppivatko ne munimaan pesään vai löytyykö munia pian ympäri puutarhaa? Charles aikoo rakentaa lähiviikkoina verkkoaidan kanakopin ympärille ja pitää kanat sisällä pari viikkoa. Näin ne oppivat, missä munintapaikka on. Michiganiin on luvattu lähipäiviksi lumisadetta, joten kanojen ulkoiluhalut vähenevät joka tapauksessa vähitellen.

Aktiivisena puuhaavien kanojen touhuja oli hauska seurata. Ne mylläsivät kuivaa multaa pihakuusen ympärillä ja nautiskelivat höyheniä hoitavasta hiekkakylvystä. Näin kasvatetut kanat saavat varmasti toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan ja olla sitä mitä ne ovat: uteliaita ja sosiaalisia lintuja.

Yksi vastaus artikkeliin ”Onnellisia pihakanoja Michiganissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *