Hevonenko eettistä lihaa? – No harvoinpa

Olen viime päivinä törmännyt usein käsityksiin, joiden mukaan “hevonenhan on hyvää ja eettistä lihaa”. Hyvää ehkä, eettistä harvemmin sillä hevosten hyvinvointiin liittyy merkittäviä ongelmia niin Suomessa kuin ulkomailla.

Ensin hevosten hyvinvointiongelmista Suomessa. Kuten mm. Eläinten hyvinvointikeskuksen raportti kertoo, hevosten hyvinvointiongelmat Suomessa liittyvät siihen että ne seisovat yksin pilttuussaan ilman lajitoverien seuraa, monet jäävät liian vähälle liikunnalle kun omistajalla ei olekaan aikaa ratsastaa ja ongelmana ovat usein myös vääränlaiset olosuhteet ja ruokinta. Osa ongelmista on siis samanlaisia kuin muillakin lemmikeillä: hemmotellaan pilalle mutta jätetään yksin. Osa hevosista puolestaan jää kiertopalkinnoiksi, päätyy huonoille omistajille, on vetoisissa ja märissä tallikopeissa. Ongelmia ovat myös loukkaantumiset ja pelkoa aiheuttavat koulutusmenetelmät.

Kotimaista hevosenlihaa voisin vielä ehkä syödä, jos tietäisin tarkkaan millaista hevosta se on. Mutta Suomessa ei teurasteta tarpeeksi kotimaista hevosta elintarviketeollisuuden tarpeisiin, joten suuri osa syömästämme hevosesta mm. meetvursteissa on ulkomaista.

Eviran mukaan Suomeen tuotiin vuonna 2012 hevosenlihaa n. 2,1 miljoonaa kiloa. EU:n alueelta tuotu määrä oli noin 1,5 miljoonaa kiloa, josta Romaniasta tuotu osuus oli 150 000 kiloa. Hevosenlihaa tuotiin myös Ranskasta, Italiasta, Saksasta, Tanskasta ja Irlannista. EU:n ulkopuolelta ns. kolmansista maista tuotiin Suomeen eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen kautta 0,5 milj. kg. Maat olivat Meksiko, Kanada, Brasilia ja Argentiina.

Euroopassa ongelma ovat mm. hevosten pitkät kuljetusmatkat jotka eivät noudata EU:n määräyksiä eläinten hyvinvoinnista kuljetuksissa. Esimerkiksi tämä brittiläisen eläinlääkäriryhmän tekemä tutkimus (2011) kävi läpi 64 hevoskuljetusta joissa oli 1519 hevosta matkalla enimmäkseen Romaniasta Italiaan. Kuljetuksista vain 3 täytti EU:n määräykset. Keskimäärin 6 hevosella jokaisessa kuljetuksessa oli vähintään yksi akuutti vamma, kuten katkennut jalka tai avohaava. Tutkimuksen johtopäätos olikin, että hevosten hyvinvoinnin tilanne kuljetuksissa on erittäin huono ja olosuhteet rikkovat EU:n määräyksiä. Samanlaisia tutkimustuloksia sai tämä tutkimusryhmä vuonna 2009.

Hevosia kuljetetaan Romaniasta, Puolasta ja muualta Itä-Euroopasta Italiaan ja muualle Etelä-Eurooppaan, koska siellä valmisruokatehtailla hevosista saa paremman hinnan. Italialainen salami on siis hyvin usein tehty romanialaisesta hevosesta, jota on kuljetettu pitkiä matkoja heikoissa oloissa. Maikkarin 45-minuuttia -ohjelma näytti vuonna 2007 järkyttävää videokuvaa kuljetuksista. Kuvissa näytetään muun muassa miten hevosia hakataan, ryntäilevät hevoset loukkaantuvat ja olosuhteet ovat kurjat. Hevoset eivät välttämättä saa riittävästi vettä ja ruokaa kuljetusten aikana jolloin ne nääntyvät. Yhdysvallat on puolestaan kieltänyt hevosen teurastamisen kokonaan eettisistä syistä jolloin ongelma dumpataan naapurin puolelle ja hevoset kuljetetaan Meksikoon.

Hevosten hyvinvointia ajava järjestö World Horse Welfare on pyrkinyt tuomaan hevosenlihakohun aikaan julki myös hevosten hyvinvointiin liittyvää näkökulmaa. Järjestö linkittää aiheeseen liittyviin uutisiin täällä. Järjestö myös vetoaa hevosten olosuhteiden parantamiseksi tiedotteessaan, sillä joka vuosi noin 65 000 hevosta kärsii pitkistä kuljetusmatkoista Euroopassa. Järjestön mukaan ongelma ovat myös hevossairaudet. Esimerkiksi järjestön tutkimuksissa syyskuussa 2010 ja helmikuussa 2011, suuri osa tutkituista hevosista osoitti merkkejä esimerkiksi silmiä ja hengitysteitä vaivaavista taudeista. Kuljetusreitit pitenevät siitäkin, kun autot kiertävät Itävallan jossa tarkastukset ovat tiukempia. Se kertoo eroista EU-maiden välillä.

Tässä jutussa The Telegraph seuraa puolalaisten hevosten kurjaa matkaa. Hevosten paperit eivät välttämättä ole kunnossa, eikä niitä ole tarkistanut eläinlääkäri. Siksi myös elintarviketurvallisuus vaarantuu. Miksiköhän suomalaiset mediatalot eivät ole tehneet vielä vastaavia reportaaseja ja tarttuneet tähän näkökulmaan?

EU perustuu tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle. Visio on, että jos sääntely on yhdenmukainen, alkuperällä ei olisi merkitystä kunhan liha tulee EU-alueelta. Mutta eläinten hyvinvoinnissa on eri EU-maissa todella suuret erot. Juuri äskettäin EU-komissio uh­kasi yh­dek­sää jä­sen­val­tio­ta oi­keus­toi­mil­la, kos­ka ne ei­vät ole pan­neet toi­meen uu­sia si­ko­jen hy­vin­voin­ti­mää­räyk­siä. Mukana olivat Saksa ja Tanska joista tulee Suomeen paljon sianlihaa. EU:n pitäisikin laittaa sääntöjen rikkojat kuriin ja varmistaa eläinten hyvinvointi jokaisessa jäsenmaassaan. Nyt valvonta ja sääntöjen toimeenpaneminen on täysin riittämätöntä.

Tärkeää on myös se, että alkuperämaan merkitseminen tehtäisi pakolliseksi myös valmisruoassa. Meidän täytyy voida tietää, mistä ruokamme tulee. Sillä on merkitystä myös sen kannalta, miten eläin on elämänsä elänyt.

Pari vinkkiä haastateltavista muille toimittajille. Suomessa hevosten hyvinvoinnista parhaita asiantuntijoita ovat esim. Hevostietokeskuksen Minna-Liisa Heiskanen ja nämä Helsingin yliopiston Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskuksen asiantuntijat.